(Arkisto: maaliskuu 2012)
Jaa jaa! Tää on taas niitä aamuja, kun mä avaan
Facebookin ja noteeraan, että etusivun oikeassa yläkulmassa on
syntymäpäiväsankarien nimiä enemmän kuin Kihniössä on asukkaita!
No joo, mutta toistakymmenettä päivänsankaria on tänään allekirjoittaneen Facebook-ystävissä, joten vähemmästäkin sitä ihminen alkaa tehdä johtopäätöksiä! Hmmm, yhdeksän (9) kuukautta taaksepäin eli sormi mäjähtää almanakas
No joo, mutta toistakymmenettä päivänsankaria on tänään allekirjoittaneen Facebook-ystävissä, joten vähemmästäkin sitä ihminen alkaa tehdä johtopäätöksiä! Hmmm, yhdeksän (9) kuukautta taaksepäin eli sormi mäjähtää almanakas
sa syyskuun loppuun. Syyskuun loppuun!
Mitä tämä syyskuun loppu nyt oikein meinaa? Silloinhan on umpipimeää eikä oo tietoakaan esimerkiksi mistään vapun saatikka juhannuksen tuomista vahinkolapsiepäilyistä. No mä kaivoin sisäisen Sherlock Holmesini esiin ja aloin tekemään virtuaalisalapoliisityötä. Menin jatkuvasti yhä syvemmälle tietoverkon uumeniin, tein laskelmia ja selailin googlea kuin kiimainen kirjastotäti selailisi palautuskuitteja. Kyselin ihmisiltä, pengoin VHS-kasetteja, unohdin syödä aamupalarahkani ynnä muuta sellaista.
Lopulta mä löysin vastauksen. Minä tiedän, miksi tuo nimenomainen syyskuu on ollut niin intohimoinen lapsientekokuukausi 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Dingo on perustettu syksyllä 1982 ja Mamba syksyllä 1984! Molemmat bändit ovat Porista! Mikä v*ttu teitä porilaisia oikein vaivaa?
Ja kun tuollaiset kauheudet ovat perustettu, syntyy ihmisten alitajuntaan paine, joka käskee juosta pakoon, pakoon Dingon ja Mamban musiikista. Noin syväluotaavan paskan musiikin vastaiskuksi ihminen usein kehittää mielensä uumenissa pakokeinon ja se pakokeino on paneminen! ”Kulta, rakastellaan ilman ehkäisyä!” -tokaisu saattoi hyvinkin olla ääriyleinen lausahdus 80-luvulla. Mikä taas johtaa siihen, että tällaisia iloisia joukkosyntymäpäiviä lienee näin kesä-heinäkuussa kosolti.
Siis voin tietysti olla väärässäkin, mutta kyllähän tää nyt kaikella järjellä pitää paikkansa. Niin että oikein hyvää syntymäpäivää kaikille! Te olette pimeydessä tehtyjä, mutta valoon syntyneitä ainutlaatuisuuksia, ihanaa! Niin ja pirtsakkaa tiistaitakin vaan kaikille, se on murekepäivä! Moi!
Mitä tämä syyskuun loppu nyt oikein meinaa? Silloinhan on umpipimeää eikä oo tietoakaan esimerkiksi mistään vapun saatikka juhannuksen tuomista vahinkolapsiepäilyistä. No mä kaivoin sisäisen Sherlock Holmesini esiin ja aloin tekemään virtuaalisalapoliisityötä. Menin jatkuvasti yhä syvemmälle tietoverkon uumeniin, tein laskelmia ja selailin googlea kuin kiimainen kirjastotäti selailisi palautuskuitteja. Kyselin ihmisiltä, pengoin VHS-kasetteja, unohdin syödä aamupalarahkani ynnä muuta sellaista.
Lopulta mä löysin vastauksen. Minä tiedän, miksi tuo nimenomainen syyskuu on ollut niin intohimoinen lapsientekokuukausi 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Dingo on perustettu syksyllä 1982 ja Mamba syksyllä 1984! Molemmat bändit ovat Porista! Mikä v*ttu teitä porilaisia oikein vaivaa?
Ja kun tuollaiset kauheudet ovat perustettu, syntyy ihmisten alitajuntaan paine, joka käskee juosta pakoon, pakoon Dingon ja Mamban musiikista. Noin syväluotaavan paskan musiikin vastaiskuksi ihminen usein kehittää mielensä uumenissa pakokeinon ja se pakokeino on paneminen! ”Kulta, rakastellaan ilman ehkäisyä!” -tokaisu saattoi hyvinkin olla ääriyleinen lausahdus 80-luvulla. Mikä taas johtaa siihen, että tällaisia iloisia joukkosyntymäpäiviä lienee näin kesä-heinäkuussa kosolti.
Siis voin tietysti olla väärässäkin, mutta kyllähän tää nyt kaikella järjellä pitää paikkansa. Niin että oikein hyvää syntymäpäivää kaikille! Te olette pimeydessä tehtyjä, mutta valoon syntyneitä ainutlaatuisuuksia, ihanaa! Niin ja pirtsakkaa tiistaitakin vaan kaikille, se on murekepäivä! Moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti