(Arkisto: helmikuu 2013)
Miten menee, Petteri?
Taidat olla tissimiehiä, Facebook!
Yllä olevalla sangen hyökkäävällä kysymyksellä Facebook mukamas
nokkelasti tiedusteli kuulumisiani välittömästi sisäänkirjauduttuani. Ei
kuulkaa tällainen kolme vesikriisiäkin läpikäynyt paskavedenkestävä
vanha pohjoisnokialainen tuollaiseen retkuun noin vain mene. Narautin
tuolla vastakommentillani Facebookin näppäimistö kintuissa ja eipä
olisi yllätys, jos siellä on Mark Zuckerberg tällä hetkellä niin
häpeissään, että Facebookin perusväri vaihtuu hetkenä minä hyvänsä
sinisestä nolostumispunaiseksi!
Vai voiko olla sattumaa, että
heti kun allekirjoittanut on vuosikausien tauon jälkeen käynyt
hammaslääkärissä ja koskenut siellä tissiin, niin saman tien Facebook on
tiedustelemassa menemisiäni!
Mikään ei ole niin tuskallista
kuin armoton hammaskipu. Tai okei, Tomi Metsäkedon
Joululevy-oopperamainos MTV3:lta oli paljon tuskallisempaa. Ajatusleikki
omistusasunnon hankkimisesta Forssasta on tuskallisempaa. Sulanutta
steariinia nännipihan päällä on lähes yhtä tuskallista. Onhan noita
kauheuksia, mutta viikonloppuna äkillisesti alkanut hammaskipuni vei
yöuneni ja energiani. Olin pakotettu toimimaan nopeasti.
Voi
rähmänkäpälä, joudun varmasti odottamaan kuukausia tai jopa vuosia
kunnalliseen hammaslääkäriin pääsyä. Tuollaisia kauhuskenaarioita loin
päässäni varatessani lääkäriaikaa itselleni. Mutta järkevällä mäihällä
sain kuitenkin peruutuspaikka-ajan ja pääsin oitis hammaslääkäriin,
missä minulle tehtiin väliaikainen paikka. Kaksi keski-ikäistä tätiä
tunki suuhuni kaikenlaisia härpäkkeitä ja porasi hammaskalustoani kuin
viimeistä päivää. Alkusuorituksena tehty puudutus osoittautui kuitenkin
farssiksi ja epäonnistui karkeasti, jonka jälkeen poraus sattui aivan
uskomattomasti.
Se poraus sattui niin paljon, että oikea käteni
teki kivun keskellä jatkuvasti säpsähdysliikkeitä ja jokaisella
säpsähdyksellä käteni osui toisen hammaslääkäritädin tissiin. Parilla
ensimmäisellä heilahduskosketuksella se tuntui hyvin kiusalliselta,
mutta asiaa puntaroituani tajusin olevani itse uhri. Minä olin onnekas
tissiuhri. Rohkaistuin heti, sillä kukas minä olin siinä nolostelemaan.
Tädit itse suorittivat keskinkertaisen puudutuksen ja kipureaktioni oli
täysin luonnollinen. Joten jos tuollaisen jälkeen minun, viattoman
asiakkaan, vaistomainen tissikoskettelu on rikos, niin myönnän kaiken.
Jos refleksinomainen käsitissittelyni on paheksuttavaa, niin olen ihan
h*lvetin syyllinen!
Kaiken tämän jälkeen voin tokaista, että
ihan hyvin menee. Hammaskipuni on poissa ja elämä hymyilee taas. Joten
etsi Zuckerberg ihan omat hammaslääkäritissisi vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti