perjantai 19. syyskuuta 2014

Taidat olla tissimiehiä, Facebook!

(Arkisto: helmikuu 2013)

Miten menee, Petteri?

Taidat olla tissimiehiä, Facebook!

Yllä olevalla sangen hyökkäävällä kysymyksellä Facebook mukamas nokkelasti tiedusteli kuulumisiani välittömästi sisäänkirjauduttuani. Ei kuulkaa tällainen kolme vesikriisiäkin läpikäynyt paskavedenkestävä vanha pohjoisnokialainen tuollaiseen retkuun noin vain mene. Narautin tuolla vastakommentillani Facebookin näppäimistö kintuissa ja eipä olisi yllätys, jos siellä on Mark Zuckerberg tällä hetkellä niin häpeissään, että Facebookin perusväri vaihtuu hetkenä minä hyvänsä sinisestä nolostumispunaiseksi!

Vai voiko olla sattumaa, että heti kun allekirjoittanut on vuosikausien tauon jälkeen käynyt hammaslääkärissä ja koskenut siellä tissiin, niin saman tien Facebook on tiedustelemassa menemisiäni!

Mikään ei ole niin tuskallista kuin armoton hammaskipu. Tai okei, Tomi Metsäkedon Joululevy-oopperamainos MTV3:lta oli paljon tuskallisempaa. Ajatusleikki omistusasunnon hankkimisesta Forssasta on tuskallisempaa. Sulanutta steariinia nännipihan päällä on lähes yhtä tuskallista. Onhan noita kauheuksia, mutta viikonloppuna äkillisesti alkanut hammaskipuni vei yöuneni ja energiani. Olin pakotettu toimimaan nopeasti.

Voi rähmänkäpälä, joudun varmasti odottamaan kuukausia tai jopa vuosia kunnalliseen hammaslääkäriin pääsyä. Tuollaisia kauhuskenaarioita loin päässäni varatessani lääkäriaikaa itselleni. Mutta järkevällä mäihällä sain kuitenkin peruutuspaikka-ajan ja pääsin oitis hammaslääkäriin, missä minulle tehtiin väliaikainen paikka. Kaksi keski-ikäistä tätiä tunki suuhuni kaikenlaisia härpäkkeitä ja porasi hammaskalustoani kuin viimeistä päivää. Alkusuorituksena tehty puudutus osoittautui kuitenkin farssiksi ja epäonnistui karkeasti, jonka jälkeen poraus sattui aivan uskomattomasti.

Se poraus sattui niin paljon, että oikea käteni teki kivun keskellä jatkuvasti säpsähdysliikkeitä ja jokaisella säpsähdyksellä käteni osui toisen hammaslääkäritädin tissiin. Parilla ensimmäisellä heilahduskosketuksella se tuntui hyvin kiusalliselta, mutta asiaa puntaroituani tajusin olevani itse uhri. Minä olin onnekas tissiuhri. Rohkaistuin heti, sillä kukas minä olin siinä nolostelemaan. Tädit itse suorittivat keskinkertaisen puudutuksen ja kipureaktioni oli täysin luonnollinen. Joten jos tuollaisen jälkeen minun, viattoman asiakkaan, vaistomainen tissikoskettelu on rikos, niin myönnän kaiken. Jos refleksinomainen käsitissittelyni on paheksuttavaa, niin olen ihan h*lvetin syyllinen!

Kaiken tämän jälkeen voin tokaista, että ihan hyvin menee. Hammaskipuni on poissa ja elämä hymyilee taas. Joten etsi Zuckerberg ihan omat hammaslääkäritissisi vaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti