Herätys tähän päivään

(Arkisto: helmikuu 2013)

Tämä pikkuruisen pakkaslukeman hyväilemä helmikuinen aamu avautui kuin joutsenen siivet lentoonlähtöhetkellä - uljaana, kauniina ja toiveikkaana. Vaikka herätyskelloni oli suorittanut oman työtehtävänsä vankkumattomalla rutiinilla ja vaikka itse olin selvittänyt torkunpainamisruljanssin kunniakkaasti, olin silti yhä unihiekkasilmäinen haukotustorvelo.

Nautin aamukahvini ripauksellisen maidonlurautusannoksellisen kera, mutta silmissäni oli vieläkin unihiekkaa siinä määrin, että noista aamu-unisuushiekanjyväsistä olisi voinut rakentaa heittämällä oman rannan. Lähdin liikkeelle, kävelin autolleni, sujahdin huomaamattoman matalaprofiilisella ratinkääntöliikkeellä aamuruuhkaan, parkkeerasin autoni Kaarinan uimahallin pihaan, narskuttelin lumen hyväilemää maata tepastellessani muotikarvapeitteen ympäröimillä talvikengilläni sisään, vaihdoin uimahousut ja lopulta olinkin jo aamutuimavesijuoksemassa.

Huomenta, hän tokaisi hennolla äänellään. Sillä samalla hetkellä hän kääntyi hetkeksi minua kohti hymyillen ja jatkoi polskimistaan edessäni. Tuon reilusti yli 80-vuotiaan eläkeläisrouvan elämää nähneissä kasvoissa oli kovin viehättävästi vanhentuneita uurteita. Hänen katseestaan loisti onnellisesti tarvottu elämäntaival. Tyytyväisyys. Vailla minkäänlaista katkeruutta. Vailla turhanpäiväistä kiukuttelua. Vailla ylimääräistä hössötystä. Hän ainoastaan nautti elämänsä viimeisestä ajasta, eläkevuosistaan, ja harjoitti vesijuoksemista aamunsa iloksi.

Kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain, joka herätti minut tähän päivään. Tuo rouva päästi vastaansanomattoman yllättäen poikkeuksellisen rajun ja vaimeasti vedenpinnan yläpuolella äännähtelevän klooripierun, joka poreili edessäni villinä ja pyörremyrskyn lailla. Ennen kuin kerkesin pierupanikoitumaan, päätin toimia nopeasti! Lähdin oitis vimmatusti pakoon tuota vedenalaista aamupommitusta sellaisella energiapuuskalla, että alkutöikseni ohitin hänet alta aikayksikön. Ja vauhtini ei hiipunut. Ei. Tovin polskimisen jälkeen palautinkin jo vesijuoksuliivini ja hyppäsin uimarien puolelle, missä vapaa- ja rintauintitekniikoilla painoin menemään kuin nuori Jani Sievinen konsanaan. Lopuksi otin vielä kireät löylyt aamusaunassa ja juuri nyt olen täynnä tarmoa, virtaa ja pirteyttä - elämäniloa! Palatessani kohti autoa katsoin nöyrästi allasosaston puolelle ja kuiskasin hiljaa mielessäni: "Kiitos rouva tästä totaalisesta herätyksestä!"