perjantai 19. syyskuuta 2014

Juoksulenkillä puolentoista vuoden tauon jälkeen

(Arkisto: syyskuu 2013)

Vakavan polvivammakierteeni aikana oikeasta polvestani ehti mennä melkein kaikki mahdollinen poikki ja juoksukieltoni tuntui kestävän ikuisesti. Tänään varhaisalkuillalla tein sitten viimeinkin paluun pururadalle ja juoksin 2 kilometrin lenkin. Tästä se taas lähtee. Voin kertoa, että morjensta vaan mikä hyperfiilis tässä on nyt!

Hihittelin jatkuvasti juostessani, sillä tajusin polveni olevan täysin kivuton ja hikikarpaloiden hiipivän juoksulenkkimäisesti pitkin vartaloani. Askeleeni tuntuivat kevyiltä ja silmissäni vain pyörivät ne sadat ja taas sadat polkemani kuntopyöräkilometrit sekä kaikki nuo yksinäisen kivuliaat kuntoutusvaiheet. Enkä voinut olla unohtamatta myöskään niitä loputtomia vesijuoksutunteja kaikkien herttaisien mummojen kanssa. Aikoinaan yhtenäkin aamuna edessäni vesijuosseella mummelilla meni vedenalainen pierusuoritus piirun verran liian pitkälle ja yhtäkkiä jouduinkin vesijuoksemaan ruskeahkossa kloorivedessä. Mutta niin vaan minä nousin tuosta märästä paskasta voittajana ylös ja löysin itseni maanantai-iltana comeback-juoksulenkiltä Kaakkois-Nokialla sijaitsevalta Sarpatin pururadalta.

Juoksulenkin jälkeen matkustin apostolin kyydillä kohtalaisen lähellä sijaitsevalle isäni haudalle, venyttelin jalkojani ja höpöttelin itsekseni - tai ikään kuin isäni kanssa - vartin verran, jonka jälkeen piipahdin vielä hautausmaan toisella puolella, missä sijaitsee toinen suosikkihautani. Olin tosiaan Nokian hautausmaalla töissä vuonna 2001 ja silloin tuli tutustuttua hautakivien nimiin sangen perusteellisesti. Yksi hautakivistä oli kuitenkin ylitse muiden. Yksi jäi ikuisesti mieleeni. Yhtä en unohda koskaan. Lepää rauhassa, Lempi Hämäläinen (o.s. Makkara).

Lopulta jatkoin matkaani kohti kotiani reipasvauhtisella apostolin kyydillä suorastaan pursuten itseluottamusta. Nyt istun divaanisohvallani suihkunraikkaana, nautiskelen aprikoosi & jasmiini -vichyvettä sekä suunnittelen varovaisen ennakkoluulottomasti maratonin juoksemista kahden vuoden päästä. Ihanaa!

If you can dream it, you can do it.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti