Musiikkikappaleen voima

(Arkisto: lokakuu 2012)

Tiedättekö sen tunteen, kun kuulette radiosta musiikkikappaleen, jota ette ole kuulleet pitkään aikaan? Ja tuo kyseinen kappale muistuttaa teitä välittömästi jostakin tietystä ajanjaksosta elämässänne. Tuon biisin kuuntelukerran aikana elät hetken aikaa menneisyyttäsi, missä muistelet jotain tapahtumaa, ihmistä tai asiaa.

Poskettoman rauhallinen, puolisynkänharmaa ja sadepisararivimuodostelmia ta

ivaalta tiputtanut sunnuntaiaamupäivä sai omalta osaltani jopa dramaattiseksi luokiteltavan käänteen autoillessani Aurajoen viereisellä kadulla. Juuri kun olin pohtimassa pahvimukikahvini sekä Aurajoen vedenpinnan hämmästyttävän identtistä värimaailmapolitiikkaa alkoi autoradiosta soida biisi, joka muistutti minua välittömästi tietystä ajanjaksosta elämässäni. Hetken aikaa muistoihini virtasi Aurajokimaisella varmuudella kaikki nuo kolme edellä mainitsemaani elementtiä: tapahtuma, ihminen ja asia.

Tuo biisi oli Ville Valon & Natalia Avelonin duetto: Summer Wine. Olin vuolaasti iloinen, että se soi pitkästä aikaa ja pääsin vielä edes kerran takaisin tuohon jo lähes unohtamaani hetkeen.

Se oli kesä 2007. Työskententelin Tampereen Itellan kuljetuspalveluyksikössä. Tein tarunhohtoista vuoroa 67, missä kiertelin pakettiautolla ympäri Pirkanmaan sairaaloita noutamassa kymmenittäin laatikoita, jotka sisälsivät sairastuneiden ihmisten erilaisia näytteitä. Työpäivän päätteeksi kuljetin nuo laatikot sitten aina Tampereen keskussairaalaan tutkituttaviksi. Oikeastaan tuo oli hyvinkin tärkeää työtä.

Eräänä täysin viattomana arkipäivänä kesällä 2007 työpakettiautoradiossani soi Summer Wine. Olin juuri saapunut Virroille, tuonne reilun 7000 asukkaan pohjoispirkanmaalaiskaupunkiin. Ajellessani keskustassa kaikki muuttui hetken ajaksi pienimuotoiseksi kaaokseksi! Yhtäkkiä eteeni porhalsi kolmion takaa mönkijällä holtittomasti kaasutteleva kiharatukkainen kääpiömies, joka irvistellen näytteli keskisormea kanssa-autoilijoille sekä ohikulkeville ihmisille. Summer Wine -biisin kertosäkeen äänenvoimakkuuskin jäi kakkoseksi, kun kyselin itseltäni kovaan ääneen, että mitä v*ttua täällä tapahtuu?

Tänä aamupäivänä olin hetken aikaa ajatustasolla uusinta-ajelulla Virroilla. Ja se tuntui hyvältä. Ehkä olen kaikki nämä vuodet vain kieltänyt itseltäni tuon tapahtuman tai tehnyt tuosta itselleni jonkinasteisen muistotabun, mutta pakko se on myöntää: minulla oli jollain oudolla tapaa ikävä sinua, mönkijällä ajeleva ja keskisormea heilutteleva kiharatukkainen kääpiömies. Sitten tuo biisi päättyi ja säpsähdin takaisin tähän päivään.

Välillä pysähtyminen vaalimaan muistoja tekee ihmiselle hyvää.