Mun on pakko jakaa tämä koko maailmalle. Uskon, että moni muukin kanssaradionkuuntelija on havahtunut tähän kerrassaan kauheaan ja epäreiluun tosiasiaan, mikä varsinkin näin loppukesän elokuisina päivinä syöksyy vastustamattomasti viattomiin korviimme.
Olin tänään salilla ihan muina miehinä hiomassa pyssyjäni, pumppaamassa irvistellen olkapäitäni, tekemässä vatsaliikkeitä, polkemassa kuntopyörää ja muutenkin hikoilemassa kuin väärällä tuntoaistijalalla heränneen ampiaisen vahingossa alushousujensa sisään saanut eläkeläinen Prisman kassajonossa.
Hyppäsin saliurheilusuorituksen jälkeen autooni törkeän hyvällä fiiliksellä fyysisesti ja henkisesti. Erittäin iloisella tunnelatauksella laitoin autoradion päälle, kunnes oikeastaan välittömästi tapahtui jotain, jonka takia lähes romahdin, olin ajaa kolarin ja lopulta mun oli pakko pysäyttää auto tien laitaan sekä vetää syvään henkeä. Nimittäin Mamban ”Vielä On Kesää Jäljellä” -biisi tuli kolmelta (3!!) eri radiokanavalta samaan aikaan!
Mun Hondassani on kuusi radiokanavavaihtoehtoa, joten siis ei tarvitse olla mikään rakettitieteilijä saatikka piin arvon salattu pikkusisko tajutakseen, että Mamba oli ottanut haltuunsa 50% autoni radiomusiikkikapasiteetista! Mä ihan oikeasti hätäännyin ja huutelin kovaan ääneen epätoivoisesti yksin autoni sisällä, että mitä ihmeen pelleilyä sekä ihmismielen raatelemista tämä tällainen oikein on? Sama kuin olisin autoilemassa liikenneympyrässä ja jokaiseen suuntaan menevässä tienviitassa lukisi Forssa. Tai vähän sama kuin sitä heräisi tyrmäystippahämmennysdarrassa siihen, että Päivi Räsänen raapii Raamatulla sun nännejä ja kieltää samalla koko suorituksen. Ei, ei ja ei!
Kyllä me aikuiset ihmiset tiedämme ilman tuota biisiäkin, että vielä on kesää jäljellä. Onhan elokuu jo kalenteripoliittisestikin ilmiselvä kesäkuukausi. No okei, nyt kun oon päässyt jo ylös suihkunnurkasta alastomasta sikiöasennostani rauhoittuneena tähän koneen ääreen ja ajattelen järkevästi tätä, niin onhan musiikissakin kyse tietysti makuaisoista, eikä oikeaa tai väärää musiikkimakua periaatteessa ole olemassakaan - mutta kyllähän nyt joku raja pitää olla. Kyllä tässä mun tapauksessa kuitenkin täyttyi erittäin selkeästi Mamba-pahoinpitelyn tunnusmerkit!
Huh huh, kylläpäs helpotti, kun sain purettua tämän dramaattisen autoradioiltapäivävälikohtauks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti