Dramaattinen välikohtaus postilaatikolla

(Arkisto: elokuu 2013)

Ajauduin tänään iltapäivällä tahtomattani erittäin kiperään tilanteeseen, missä henkistä selviytymiskykyäni mitattiin ihan tosissaan. Olin nimittäin aivan muina miehinä tarkistamassa postilaatikkoani luhtitalokaksioni takapiha-alueella, kun yhtäkkiä tapahtui jotain odottamatonta ja hämmentävää, joka sai minut hetkeksi pois tolaltani.

Kuin tyhjästä viereeni käveli naapurustossa asuva noin 70-vuotias nainen, jolla oli päällään täsmälleen samanlainen t-paita kuin minulla! Siis täysin samanlainen - vaaleansinisiä ja tummansinisiä leveitä vaakaraitoja, pyöreä kaula-aukko ja paita huolettomasti housujen päällä. Aivan identtinen H&M:ltä ostettu kymmenen euron paidanperkele! Ensimmäisen järkytyssekunnin ajan luulin katselevani itseäni, kunnes rauhoittelin minua huutaen hiljaa sisäisesti, että ”Petteri, sinä et ole 70-vuotias nainen!”

Yritin hoitaa tilanteen viileästi ja sellaisella mentaliteetilla, että ikään kuin tässä ei olisi minkäänlaista kiusallisuuskynnystä koskaan ylitettykään. Nyökäytin aluksi kohteliaasti päätäni naapuritervehdyksen merkiksi. Sen jälkeen vilkaisin ääretön tekohymähtely päälläni ensin omaa t-paitaani ja heti perään hänen t-paitaansa suu mutrulla äänettömästi viestittäen sekä silmiäni pyöritellen, että meilläpäs on näköjään täysin samanlaiset paidat päällämme. Voi meitä kahta. Ei siinä tarvittu sanoja. Ei. Oli vain kaksi identtisesti pukeutunutta nokialaista, joidenka välissä oli ainoastaan pari metriä etäisyyttä, sukupuoliero sekä neljä vuosikymmentä. Ainakin omalta osaltani epämukavuusmittarit sojottivat kaakkoon.

Vaikka ajauduin muutama vuosi sitten Turussa hieman samankaltaiseen paitaidentiteettivälikohtaukseen, niin tällainen vaatekommellus tulee kuitenkin sen verran yllättäen ja varoittamatta, että kyllä siinä kovempiluontoinenkin ihminen pienimuotoiseen shokkiin menee. Nyt kun olen tässä hetken vetänyt happea ja saanut tuon postilaatikkojärkytyksen aiheuttaman tärinän sekä sydämentykytykset taantumaan, niin olen jo täynnä uudenlaista itseluottamusta. Tunnen eläväni taas. En muuten varmasti vetäydy postilaatikkokuoreeni, vaan aion mennä heti huomenna hakemaan postini sama t-paita päällä. Naapurintäti saa tulla koittamaan oma siniraitapaita päällänsä, sillä tämä t-paitasoturi ei peräänny. Minä olen valmis t-paita-battleen ihan koska vaan!

Ja hei, jos sinä noin 70-vuotias naapurinrouva nyt satuit lukemaan tämän olotilapäivityksen ja tunnistit tästä itsesi, niin mulla on sulle yksi viesti:
Peli on alkanut!