(Arkisto: marraskuu 2012)
Katsoessasi peiliin sinua tuijottaa naama, joka on kuin tusinan verran
epäonnistuneissa kasvojenkohotusleikkauksissa murjottu tyrmistys. Ikään
kuin painostavat vaihdevuosiaallot riipisivät vartalosi jokaista
yksityiskohtaa kamppaillessasi peiton alla kylmien ja taas välillä
vuorostaan kuumien pelkotilaväreilyjen kanssa.
Päänsärkysi on eskaloitunut niin rajuksi, että tärisevät
silmänripsesi havaitsevat ilmassa leijuvia kirkkaita, neonvärisiä
säteitä. Säteitä, joita ei ole. Ei ole koskaan ollutkaan. On ainoastaan
monivivahteisen krapulasi luoma illuusio. Jokainen pienikin ääni on
valtava. Ovikellon soidessa pääsi meinaa räjähtää,
vessanvetämissuorituksen tuoma vesimelu pelästyttää voimakkuudellaan ja
omilla ajatuksillasikin on nyt ääni. Tuo ääni raapii ohimoasi, kiusaa
sinua, pilkkaa sinua.
Hiljaisuutta ei ole. On vain sinä ja
krapulasi. Tähän selviytymiskamppailuun olet itse itsesi ajanut ja nyt
on aika etsiä pakokeino tästä karmivasta kanuunasta. Mutta missä on se
raikkaan olotilan ulko-ovi? Mistä löytyy se polku, jonka varrella elämä
alkaa taas voittamaan? Se polku sinun on löydettävä itse. Jokainen,
joka löytää pakokeinopolun Lenita Airisto -darrasta, on voittaja. Minä
aion olla voittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti