(Arkisto: heinäkuu 2013)
Tänään
on taas se päivä vuodesta, kun suomalaisen kansansanonnan mukaan Jaakko
heittää kylmän kiven veteen. Joka kesä aina samana päivänä sama jätkä
käy viilentämässä vesiä. Mä en vaan kestänyt enää, joten tänä kesänä
tähän kansansanontapelleilyyn tulee loppu! Kyllä, nimittäin innokkaana
uimarina, kesästä tykkäävänä nuorukaisena ja lämpimien vesien ystävänä
heitin tänään Jaakolle vähän kapuloita rattaisiin sekä ilmoittauduin vakavasti otettavaksi haastajaksi vesimarkkinoille.
Koko vyyhti käynnistyi iltapäivällä vieraillessani äitini luona
syömässä. Hän siinä sitten sanoi ohimennen, että tänään se Jaakko
heittää taas kylmän kiven järveen. Keskeytin välittömästi ateriointini,
sijoitin haarukka-veitsi-yhdistelmäni rauhallisen määrätietoisesti
pöydälle, otin tuimailmeisen katsekontaktin äitiini ja tokaisin ilmekään
värähtämättä: ”Laita sauna päälle!”
Hieman hämmentyneenä
äitini teki työtä käskettyä ja ryhtyi saunanlämmityspuuhiin. Ruokahaluni
oli jo mennyt Jaakko-uutisen takia, mutta sain syötyä spaghettini
loppuun, sillä tarvitsin hiilihydraattien tuomaa energiaa toteuttaakseni
suunnitelmani. Suunnitelmani, jolla saatan jopa upottaa lopullisesti
koko tuon ikävän Kylmä kivi veteen -pilipalisanonnan.
Saunan
lämpiäminen tuntui kestävän ikuisuuden ja vanhojen HYMY-lehtien selailu
sekä Sävel-radion kuuntelu ajankuluksi turhautti minua. Lopulta sauna
oli valmiina ja hyppäsin löylyihin kuitenkin vain saapuakseni sieltä
heti pois. Mutta en tullut saunasta pois tyhjin käsin. Ehei. Kädessäni
oli löylykauha, jossa lymyili tulikuuma löylykivi. Sujautin
uimashortsini jalkaan, pyyhkeen kaulalleni ja nappasin autonavaimet.
Ulko-ovella äitini katsoi minua puolityrmistyneenä sanomatta kuitenkaan
mitään. Ei tarvittu sanoja. Tiesin, mitä hänen katseensa tiedusteli
minulta: ”Mitä v*ttua sä oikein teet, poika?”
Ajoin puolen
kilometrin matkan varovalla ajotyylillä kohti Pohjois-Nokian
runsasjärvisen maisemaseudun ehdotonta ykkösjärveä, Alisenjärveä,
pysäytin autoni ja astelin kallioiden vieressä olevaan pikkurantaan.
Adrenaliinitasoni oli jo kohonnut äärimmilleen, silmäni loistivat
silkasta innokkuudesta ja sitten tein sen - minä heitin kuuman kiven
järveen!
Taisi siinä rieumunkiljahduksia sekä ärräpäitäkin
vähän lennellä, kun uhosin itsekseni, että ei tunnu kylmät kivet paljon
missään enää. Tästä kesästä lähtien Petteri heittää kuuman kiven veteen
jokaisena tulevaisuuden kesänä aina heinäkuun 25. päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti