Monivuotisena pohjoisnokialaisjoulupukkina ajauduin tänä jouluna sangen kiperään tilanteeseen. Nimittäin kolme siskontyttöäni ovat jo 9-, 7- sekä 5-vuotiaita, ja etenkin kaksi vanhinta heistä olisi suurella todennäköisyydellä tunnistanut minut parran takaa ja näin koko joulusta olisi saattanut tulla totaalinen farssi.
Talvipaniikissa aloinkin sitten miettiä, että A) siskontyttöni tykkäävät laulaa ja tykkäävät musiikista yleensäkin sekä B) he rakastavat joulupukkia. Joten mistä saataisiin kitaransoittotaitoinen joulupukki Nokialle, tiedustelin itseltäni kuumeisesti?
Kuin tilauksesta mieleeni juolahti juuri oikea mies. Entinen toppariparini Tampereen jalkapallovuosiltani sekä hyvä ystäväni Eero on tänä päivänä ammatiltaan nimenomaan kitaransoittoa, laulua sekä erinomaista lahjojenjakotekniikkaa käyttävä joulupukki. Mieshän päätyi äskettäin nopealla aikataululla joulupukiksi, sillä hän epäonnekkaasti myöhästyi viikko sitten Thaimaan-lennoltaan ja kerää nyt kuumeisesti rahaa äkkilähtöön. Haluan olla auttamassa Eeroa matkalle!
Joulupukki saapui sovittuun aikaan. Hämäävällä tavalla ilmoitin siskontytöilleni kovaan ja vihjailevaan ääneen juurin ennen pukin saapumista, että ”mun pitää lähteä käymään tuolla noin”, tarkoituksenani, että ikään kuin he olisivat laskeneet 1+1 minun olevan pukki. Yhtäkkiä saavuinkin pukin kanssa kaksistaan paikalle ja tyttöjen ilmeet olivat äärettömän äimänkäkisöityneitä sekä innostuksesta soikeanmuotoisia joulumötiköitä.
Iltapäivä oli menestys, pukki soitti kitaraa, lauloi tyttöjen kanssa puoli tusinaa joulukipaletta, minä nautin yhden (LUE=11) jekkupaukun siinä ohessa ja kaikilla oli ratkiriemukasta. Järkevällä onnenkantamoisella siskontyttöni, minä sekä karvainen Seppo-poikani pääsimme vielä kaikki kitaransoittotaitoisen joulupukin syleilyynkin! Sepolla on pää mun kainalossa, koska häntä jännitti aivan holtittomasti ja ressukka suorastaan tärisi, koska pukki oli niin pelottava. Mutta paras joulupukki ever never!
Palkkioksi pukki sai rahaa Thaimaan-matkaa varten, valkoviinipullon sekä kaupan kylkiäisiksi näytin VHS-kasetiltani vuoden 1995 jääkiekon MM-kisojen finaalin Suomi-Ruotsi kaikki maalit. Se oli herkkä hetki.
Voin sanoa, että aika hieman kovempi meno Pohjois-Nokialla kuin jossain lumisella Korvatunturilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti