Partavaahto-ostoksilla

(Arkisto: helmikuu 2014)

Huh huh, tosi pitkä lentomatka takana ja nyt sitä ollaan vihdoinkin täällä Bora Boralla, Tyynen valtameren keskellä sijaitsevalla paratiisisaarella! Lämpötila on +36 varjossa ja seuraavat sadepilvet ovat ennustettu saapuvaksi tänne lokakuussa 2058. Oon jo nyt ruskettunut niin paljon ja viimeistä ihohuokostani pitkin oikeanlaisen mukavasti, että päätin vaihtaa toiseksi nimekseni Kaakao.

Mä en voi kuin kertakaikkiaan ainoastaan ihastella tätä albiinonvalkoista hiekkarantaa, jota jatkuu arvioni mukaan kymmeniä kilometrejä. Koskematonta hiekkakilometrivanaa jatkuu silmänkantamattomiin ja voitteko kuvitella - mä ihan purskahdin äsken spontaaneihin kauneuskyyneliin, sillä tämä luonnon ainutlaatuisuus herkisti kokovartalomyötäisesti minut. Auringonvalo heijasti kyyneleitäni niin täydellisestä kulmasta, että sain sytytettyä siitä nuotion.

Kädessäni on vastapoimituista ananaksista, mangoista ja nektariiniomenoista puristettua erikoismehua, jota on terästetty yltiömäisharvinaisella palmuabsintilla sekä tämän saaren miljardööripresidentin tyttären vaniljakoskenkorvalta maistuvalla hiellä. Tuossa vieressäni uima-altaalla on tilaamiani 77,3% herkkyysrusketusiholla varustettuja alastomia alkuasukashierojattaria ja olen juuri valmistautumassa illalliselle. 27 ruokalajin listalla on mm. marinoitua bambia, vuoden maan alla höyryhaudutettua kojootinreittä sekä marmeladilla raavittua kinuskibanaania. Yön tullen nukahdan meren päällä sijaitsevan oman huvilani terassille alastomana ja heti kun olen nukahtanut, niin paikalliset hyönteiskoulutetut sitruunaperhoset hyväilevät ihoani aamuun saakka.

Seuraavat kaksi kuukautta olenkin sitten viettämässä unelmaelämääni täällä ja… Hetkinen! Vihelletäänpäs tämä olotilapäivitys tässä kohtaa nyt poikki, sillä eihän tällaista paskaa usko yhtään kukaan.

Sitä tässä vaan tulin päivityskirjoittamaan, että kävelin äsken tuolla plus-miinus-nolla-asteisessa pohjoisnokialaisessa helmikuun alkuillassa ja kävin ostamassa partavaahtopurkin. Se on järjestyksessään toinen partavaahtopurkkiostokseni sitten armeijasta pääsyni, joka tapahtui yli 11 vuotta sitten. En halua tehdä tästä mitään numeroa, mutta on tässä jotenkin aika miehekäs olo, kun nykyään joutuu ajamaan partaa ja viiksihaivenia melkein joka viikko! Ja oli mulla yks rintakarvakin syksyllä 2005, mutta ehkä se tarina vaatii sitten joskus ihan oman statuksensa.

Mutta mikä onkaan tämän Bora Boran haaveilumaailmasta Nokian todellisuuteen mätkähtäneen tarinan opetus? En minä vaan tiedä.