Asiat on ihan hyvin

(Arkisto: toukokuu 2014)

Jos sulla on mahdollisuus syödä joka päivä, vaatteita käytettäväksi ja katto pään päällä, niin asiasi ovat paremmin kuin 75% maailman ihmisistä.

Jos sulla on olemassa pankkitili ja vieläpä lisäksi joitain hiluja säästössä, niin asiasi ovat paremmin kuin 90% maailman ihmisistä.

Jos sä heräsit tänä aamuna edes kohtalaisen terveenä ja hengität tällä hetkellä, niin ehkäpä tämä ei niin huono päivä lopulta ollutkaan. Asiasi ovat paremmin kuin miljoonilla ihmisillä, jotka suorittivat viimeiset elinhetkensä juuri tänään ja juuri nyt.

Jos sä pystyt lukemaan tätä olotilapäivitystä, niin sulla menee ihan hyvin. Kaksi miljardia ihmistä ei osaa edes lukea, sillä heillä ei ole ollut mahdollisuutta koulunkäymiseen.

Meillä on siis aika hyvin asiat. Häh? Kyllä! No mutta.
Ajelin tänään Hondallani Tampereelta Nokialle ja matkanvarrella päätin pysähtyä piipahtamaan pienimuotoisilla arkiruokakauppaostoksilla.

Kassajonossa edessäni oli asioimassa keski-ikäinen, kiukkuisen oloinen nainen, joka sitten alkoi yhtäkkiä tiuskia mukavalle kassaneidille:
”Miksi sinä et kysynyt, että haluanko nuo rahkapurkkini erilliseen pussiin?”
”Minulla on oikeus saada rahkani erilliseen pussiin ja sinulla on velvollisuus kysyä se aina!”

Kertakaikkisen kohteliaasti tilanteessa käyttäytynyt kassaneiti pahoitteli vuolaasti, ettei kiireen keskellä kysynyt pussikysymystä, jonka jälkeen oitis kysyikin ystävällisesti: ”Haluatko, että laitan nuo rahkat erilliseen pussiin?”

”En halua. Mutta sinun pitää se kysyä!” nainen sanoi ja lähti vihaisena pois.

Juu-u. Nuo yllä olevat kohdat ovat faktatietoa, joista olen lukenut ja sitten on tuo tämänpäiväinen kauppavälikohtaus. Sitä vaan tässä pyrin muina miehinä kirjoittelemaan, että ihan pikkujutuista ei välttämättä tarvitse aina valittaa ja että kiittämättömyys on huono juttu. Meillä on asiat aika hyvin kuitenkin.