Syyskuun viimeinen maanantaiaamu saapui
riepottelevatuulisen harmaanmustana kuin hautajaismekkoon väkipakolla puettu
wannabe-saatananpalvoja. Kesän lämmittävä aurinko on takanapäin ja talven
raikkaat lumikinokset vielä kuukausien päässä. Varmasti monelle meistä syyskuu
onkin tavallaan kuin hattaraperuukkipäinen Lenita Airisto konekiväärinauruineen
ja vähättelevine Tavis-kommentteineen - mitäänsano
maton ja turha.
Autoni ikkunoihin syöksyneet sadepisarat valuivat alaspäin röyhkeästi ja lupaa kyselemättä. Nuo sadepisaravesivanat symboloivat voimakkaasti tämän päivän suomalaista työelämää: tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä irtisanotaan jatkuvasti. Heidän elämäntyönsä valuu vastustamattomasti alaspäin. Röyhkeästi ja lupaa kyselemättä.
Samaan aikaan lukuisissa yrityksissä pomoja, hallitusten varapuheenjohtajien isosiskoja ja osakkaita palkitaan jopa kuusinumeroisilla rahabonuksilla. Ansaitsivatpa he noita rahoja tai ei, niin fakta on se, että rikkaille pursuaa lisää hilloa, duunareilta sitä imetään pois ja moraali on kadonnut kuin pieru Parkanoon. Kaviaariähkyisillä kermaperunanaamayritysjohtajilla ei usein tunnu olevan minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen arjen duunarien tekemisiin. Viikoittain mediassa olevat uudet irtisanomisuutiset sekä yt-neuvottelusekamelskat ovat niin surullisia, että niiden rinnalla jopa ajatus saksalaisen nahkateknon kuuntelemisesta alastomana tuntuu nautinnolta.
Suomessa männä viikolla vieraillut brittimiljardööri ja hyväntekeväisyyttä äärimittavasti tukeva Sir Richard Branson leikkasi ansioituneelta bisnesmieheltä, Jari Sarasvuolta, kravatin poikki ja pyysi häntä ottamaan rennommin. Branson kertoi 2000 yritysvieraan edessä osa-aikatyön mahdollisuuksista ja potentiaalista. Erittäin monet ihmiset Suomessakin haluaisivat tehdä 3-4 työpäivän viikkoa ja tulisivat elämässään toimeen sillä. Näin heillä olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea muuta - nähdä ystäviä useammin, olla vähemmän väsyneitä ja toteuttaa itseään. Olla vapaampia. Monet voisivat ehdottaa osa-aikatyöideaa, elleivät työnantajat paheksuisi asiaa. Jos tuollainen harvennettu työpäivämalli olisi ok, niin myös valtaisan suurella määrällä työttömiä voisi olla mahdollisuus päästä takaisin kiinni työelämään. Ratkaisumalleja löytyy aina inhimillisen ajattelun kautta.
Tähän nyt varmasti saattaa tulla joku taloustieteiden äärettömyysmaisteri, porilainen ekonomiopiskelija tai yritysfinanssitutkimusliiton emerituskeila latomaan totuuksia ja tilastoja tehden minut naurunalaiseksi, mutta sittenpähän tulee. Onko pingviinillä kylmä perse? No mutta tämä olotilapäivitys on vain maalaisjärkihenkisesti ajateltu kirjainjonokokonaisuus, missä pääteemana on unelma paremmasta huomisesta. Nyt kahvia, moi!
Autoni ikkunoihin syöksyneet sadepisarat valuivat alaspäin röyhkeästi ja lupaa kyselemättä. Nuo sadepisaravesivanat symboloivat voimakkaasti tämän päivän suomalaista työelämää: tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä irtisanotaan jatkuvasti. Heidän elämäntyönsä valuu vastustamattomasti alaspäin. Röyhkeästi ja lupaa kyselemättä.
Samaan aikaan lukuisissa yrityksissä pomoja, hallitusten varapuheenjohtajien isosiskoja ja osakkaita palkitaan jopa kuusinumeroisilla rahabonuksilla. Ansaitsivatpa he noita rahoja tai ei, niin fakta on se, että rikkaille pursuaa lisää hilloa, duunareilta sitä imetään pois ja moraali on kadonnut kuin pieru Parkanoon. Kaviaariähkyisillä kermaperunanaamayritysjohtajilla ei usein tunnu olevan minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen arjen duunarien tekemisiin. Viikoittain mediassa olevat uudet irtisanomisuutiset sekä yt-neuvottelusekamelskat ovat niin surullisia, että niiden rinnalla jopa ajatus saksalaisen nahkateknon kuuntelemisesta alastomana tuntuu nautinnolta.
Suomessa männä viikolla vieraillut brittimiljardööri ja hyväntekeväisyyttä äärimittavasti tukeva Sir Richard Branson leikkasi ansioituneelta bisnesmieheltä, Jari Sarasvuolta, kravatin poikki ja pyysi häntä ottamaan rennommin. Branson kertoi 2000 yritysvieraan edessä osa-aikatyön mahdollisuuksista ja potentiaalista. Erittäin monet ihmiset Suomessakin haluaisivat tehdä 3-4 työpäivän viikkoa ja tulisivat elämässään toimeen sillä. Näin heillä olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea muuta - nähdä ystäviä useammin, olla vähemmän väsyneitä ja toteuttaa itseään. Olla vapaampia. Monet voisivat ehdottaa osa-aikatyöideaa, elleivät työnantajat paheksuisi asiaa. Jos tuollainen harvennettu työpäivämalli olisi ok, niin myös valtaisan suurella määrällä työttömiä voisi olla mahdollisuus päästä takaisin kiinni työelämään. Ratkaisumalleja löytyy aina inhimillisen ajattelun kautta.
Tähän nyt varmasti saattaa tulla joku taloustieteiden äärettömyysmaisteri, porilainen ekonomiopiskelija tai yritysfinanssitutkimusliiton emerituskeila latomaan totuuksia ja tilastoja tehden minut naurunalaiseksi, mutta sittenpähän tulee. Onko pingviinillä kylmä perse? No mutta tämä olotilapäivitys on vain maalaisjärkihenkisesti ajateltu kirjainjonokokonaisuus, missä pääteemana on unelma paremmasta huomisesta. Nyt kahvia, moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti