(Arkisto: marraskuu 2012)
Saavuin äsken salilta kotiin, keitin itselleni
kahvit ja istahdin rentoutuneena divaanisohvalleni. Yhtäkkiä ovikello
soi. Kuka siellä nyt oikein voi olla lauantaina puolilta päivin,
tiedustelin itseltäni. Koirani Seppo teki omaa raudanlujaa
vartiointityötehtäväänsä ja kiirehti ovelle haukkumaan täynnä
innokkuutta. Hieman hämmentyneenä päätin mennä avaamaan oven, jonka
takana oli kaksi keski-ikäistä naista. Kenties kolmen sekunnin ajan me
vain tuijottelimme toisiamme silmiin. Heidän asiansa laita valkenikin
sitten heti, kun minulle esitettiin kysymys:
"Mitä sinä haluaisit kysyä Jumalalta?"
Turhautuneisuus valtasi heti vartaloni kauttaaltaan ja olin jo
sulkemassa välittömästi ovea tylysti kiinni, mutta en kuitenkaan
pystynyt olemaan niin töykeä. Päätin vähäsen hassutella. Jos kerta
heillä on pokkaa tulla viikonloppuna heiluttelemaan ”Vartiotorni -
Jehovan valtakunnan julistaja” -lehteä minulle, niin kyllä minullakin on
pokkaa iskeä takaisin. Joten esitin heille vastakysymyksen.
"Mitä te haluaisitte kysyä Jari Litmaselta?"
Seurasi uusi kolmen sekunnin tuijotteluhetki, joka päättyi toisen
keski-ikäisen naisen mietteliääseen lausahdukseen: ”Mitä?” Tuon jälkeen
kerroin heille, etten itse kuulu kirkkoon ja että minä uskon
jalkapalloilija Jari Litmaseen. Hän on Kuningas. Jatkoin omaa
hyväntuulista "saarnaani" ja pöyristelin noille naisille, että
maailmalla soditaan ja tapetaan jatkuvasti uskonnon nimissä, mitä en
vain kykene hyväksymään. Tiivistettynä toivoisin vain, että ihmiset
löytäisivät oman rauhansa ja ilonsa elävästä elämästä.
Keskustelu jatkui koko ajan äärimmäisen ystävällisissä merkeissä ja
lopuksi otin vastaan tuon kuvassa olevan lehtisen, että pääsisin
takaisin sohvalleni rentoutumaan. Toivottelimme hyvät päivänjatkot, he
suuntasivat ahdistelemaan naapureitani ja minä menin kaatamaan kylmäksi
menneen kahvini lavuaariin. Sitä tässä vain kirjoittelen, että itselleni
on yksi hevon v*tun humppa, kuuluuko ihminen kirkkoon vai ei ja onko
hän syvästi uskovainen vai ei, mutta tuo kotiovelle saakka tyrkyttämään
saapuminen tasaisin väliajoin on väärin. Se on häiritsevää. Ja nyt sitä
tuoretta kahvia. Kiitoksia, moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti