perjantai 19. syyskuuta 2014

Tapahtui nokialaisella kuntosalilla

(Arkisto: syyskuu 2013)

Suoritin lattiapehmusteen päällä kuntoiluliikkeitä. Olin iskussa - hiki virtasi kuin uloste nokialaisessa vesijohtovedessä säännöllisin väliajoin, fiilis oli energinen ja hommat rullasi mukavasti. Kuntoilusetin jälkeen aloitin parin minuutin hengähdystauon ja juuri samaan aikaan kaksi eläkeikään ehtinyttä rouvashenkilöä saapui vieressäni sijainneiden jalkalihaslaitteiden ääreen. Rouvat pöyristelivät kovaan ääneen, että puhelimessa heille ehkä luvattiin ensimmäiselle käyntikerralle ohjaaja mukaan esittelemään kuntosalia, mutta nyt ohjaajaa ei näkynyt missään, eivätkä he tienneet hölkäsen pöläystä, mitä salilla pitäisi tehdä.

Tuo epätietoisuus oli kuitenkin vain tyyntä hajumyrskyn edellä, sillä sitten alkoi tapahtua! Toinen eläkeläisrouvista ymmärsi vahingossa sisäreisilaitteen tarkoituksen ja välittömästi ensimmäisellä jalkojen sisäänpäinliikkumiskerralla häneltä pääsi reipas sekä äänekäs pieru.

Seurasin tilannetta tarkkaavaisena ja olin lähes varma, että nyt taitaa olla vähäsen nolo kokonaistilanne käsillä. Kuinka väärässä olinkaan, sillä tuo kaikuviakin ominaisuuksia saanut uljas ja humiseva pieru oli hänen mielestään automaattisesti poissa olleen kuntosaliohjaajan vika. Vieressä istunut toinen rouvakin päivitteli, että täällä sitä näköjään joutuu kohta jo piereskelemäänkin itsensä hengiltä, kun ei ole kerrottu, miten pitäisi kuntoilla! Ihmeellistä touhua, hän jatkoi silmiään närkästyneesti pyöritellen. Pierun päästänyt rouva ryhtyi hetkellisesti vielä tukkanuottasille jalkalihaslaitteen kanssa ja alkoi töniä sitä. Lopuksi hän tokaisi tiuskien ystävätärrouvalleen, että lähdetään Sinikan luokse munkkikahville!

Ja he lähtivät. Rouvat livahtivat pois yhtä kiireellä kuin olivat ainoastaan hetki sitten paikalle saapuneetkin. Kaikki tämä tapahtui alle kahdessa minuutissa. Tuijotin varovaisesti hymyillen vielä joitakin sekunteja tyhjiä ja pysähtyneitä jalkalihaslaitteita kysyen samalla itseltäni kuiskausäänellä: ”Mitäs v*ttua tässä just tapahtui?” ja jatkoi treeniäni.

Mikä onkaan tämän hämmentävän kuntosaliolotilapäivityksen sanoma?
Elämä sijaitsee arjen hetkissä.
Koskaan ei voi varmasti tietää, mitä seuraavalla hetkellä tapahtuu.
Kaikki muistot ovat hetkien summa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti