(Arkisto: syyskuu 2013)
Suoritin lattiapehmusteen päällä kuntoiluliikkeitä. Olin iskussa - hiki
virtasi kuin uloste nokialaisessa vesijohtovedessä säännöllisin
väliajoin, fiilis oli energinen ja hommat rullasi mukavasti.
Kuntoilusetin jälkeen aloitin parin minuutin hengähdystauon ja juuri
samaan aikaan kaksi eläkeikään ehtinyttä rouvashenkilöä saapui
vieressäni sijainneiden jalkalihaslaitteiden
ääreen. Rouvat pöyristelivät kovaan ääneen, että puhelimessa heille
ehkä luvattiin ensimmäiselle käyntikerralle ohjaaja mukaan esittelemään
kuntosalia, mutta nyt ohjaajaa ei näkynyt missään, eivätkä he tienneet
hölkäsen pöläystä, mitä salilla pitäisi tehdä.
Tuo
epätietoisuus oli kuitenkin vain tyyntä hajumyrskyn edellä, sillä sitten
alkoi tapahtua! Toinen eläkeläisrouvista ymmärsi vahingossa
sisäreisilaitteen tarkoituksen ja välittömästi ensimmäisellä jalkojen
sisäänpäinliikkumiskerralla häneltä pääsi reipas sekä äänekäs pieru.
Seurasin tilannetta tarkkaavaisena ja olin lähes varma, että nyt taitaa
olla vähäsen nolo kokonaistilanne käsillä. Kuinka väärässä olinkaan,
sillä tuo kaikuviakin ominaisuuksia saanut uljas ja humiseva pieru oli
hänen mielestään automaattisesti poissa olleen kuntosaliohjaajan vika.
Vieressä istunut toinen rouvakin päivitteli, että täällä sitä näköjään
joutuu kohta jo piereskelemäänkin itsensä hengiltä, kun ei ole kerrottu,
miten pitäisi kuntoilla! Ihmeellistä touhua, hän jatkoi silmiään
närkästyneesti pyöritellen. Pierun päästänyt rouva ryhtyi hetkellisesti
vielä tukkanuottasille jalkalihaslaitteen kanssa ja alkoi töniä sitä.
Lopuksi hän tokaisi tiuskien ystävätärrouvalleen, että lähdetään Sinikan
luokse munkkikahville!
Ja he lähtivät. Rouvat livahtivat pois
yhtä kiireellä kuin olivat ainoastaan hetki sitten paikalle
saapuneetkin. Kaikki tämä tapahtui alle kahdessa minuutissa. Tuijotin
varovaisesti hymyillen vielä joitakin sekunteja tyhjiä ja pysähtyneitä
jalkalihaslaitteita kysyen samalla itseltäni kuiskausäänellä: ”Mitäs
v*ttua tässä just tapahtui?” ja jatkoi treeniäni.
Mikä onkaan tämän hämmentävän kuntosaliolotilapäivityksen sanoma?
Elämä sijaitsee arjen hetkissä.
Koskaan ei voi varmasti tietää, mitä seuraavalla hetkellä tapahtuu.
Kaikki muistot ovat hetkien summa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti