Talvi iloisesti käyntiin

(Arkisto: joulukuu 2013)

Olin tänään puolenpäivän korvilla lähdössä Nokian Citymarkettiin joululahjaostosideoita haistelemaan. Täällä Suomen Roomassa oli yön aikana satanut rutkasti lisää lunta ja suurin osa parkkipaikkani autoista oli yltä päältä lumessa. Koin todellisen yllätyksen, kun vuosimallia 1996 oleva oma rakas Hondani oli täysin valmiina ajokuntoon - kaikki lumet autoni päältä olivat kadonneet.

”Syyllinen” löytyi heti!

Noin 50-vuotias, eletyn elämän näköisiä ihojuovia kasvoillaan kantanut mies harjasi jo viereistä autoa nöyrästi ja hyvillä mielin. ”Moi! Harjasitko sä tän mun autoni?”, kysyin. Hän vastasi myöntävästi, oli ystävällisen oloinen ja loi ujon hymykatseen jatkaen oitis lumienharjauspuuhiaan. Kiitin häntä vuolaasti ja tiedustelin, että mikäs juttu tää tällainen oikein on? Mies vastasi, että hän käy talvisin usein harjaamassa ihmisten autoja, sillä se on oivaa hyötyliikuntaa ja siitä tulee hyvä mieli kaikille.

Olin hetken aikaa hämilläni, sillä tässähän oli kyseessä jotenkin harvinaisen hyvä ja aito ihminen. Samalla huomasin ihmettelypyöriskeleväni kymmenen senttimetrin paksuisessa lumessa kuin liian tiukkaan nahkaminihameeseen puettu kerran vuodessa baariin lähtevä pikkujouluileva umpikahvassa sopertava kirjastotäti - hölmön, pöllämystyneen ja yllättyneen näköisenä.

Ja mitä tapahtuikaan seuraavat 45 minuuttia? Me harjasimme yhdessä!

Otin autostani harjan ja menin tuon hyväsydämisen lumenharjaajan apumieheksi. Hoidimme nopeasti parkkipaikkani loput autot, sitten lähdimme etenemään katu kadulta ja lumiharjamme vain heiluivat. Emme edes vaihtaneet montakaan keskustelusanaa saatikka kyselleet toistemme etunimiä - me vain puhdistimme autoja lumipeitteestä. Saimme muutamia kiitoksia nokialaisihmisiltä, mutta eräs ohikulkija katsoi meitä hieman närkästyneenä. Meinasinkin hymähdellen tokaista hänelle, että jos vapaaehtoinen lumienharjaus on rikos, niin kyllä, olemme aivan h*lvetin syyllisiä.

Lopuksi saavuin takaisin autolleni ja lähdin Citymarkettiin. Lumenharjauskaverini jatkoi matkaansa ja meni luultavasti harjaamaan lisää. Ehkä harjaustiemme kohtaavat vielä jonain kauniina päivänä uudestaan. Niin minä ainakin toivon.

Jos asut Kankaantaan alueella, Nokialla, ja pöyristelit tänään mielessäsi, että mitenkäs ihmeessä autoni on harjattu, vaikka lunta on satanut ihan simona, niin se oli minä sekä harjaajatoverini!

Erinomainen alku joulukuulle siis! Mukavaa alkanutta talvea!