(Arkisto: kesäkuu 2013)
Oli
tarkoitus viettää tänään iltapäivällä huoleton ja rauhallinen
rentoutumistuokio merenrannalla. Antakaa mun kaikki kestää -
iltapäivästäni muodostui kaikkea muuta kuin rentoutunut. Oli niin
tapahtumarikas kesäkokemus, että tällä hetkellä olen varsinkin
henkisesti aivan puhki.
Otin Uittamon hiekkarannalla aurinkoa ilman paitaa, silmät mukavasti kiinni ja korvalappustereoissa pauhasi ”Kikka - 20
Suosikkia” -klassikkoalbumi. Kaiken kukkuraksi olin ostanut torilta
tuoreita mansikoita ja ne tekivät tuosta kesäisestä
auringonottohetkestäni täydellisen. Kunnes kaikki tämä täydellisyys
mureni. Kaikki ihanuus, mihin oli pitkin iltapäivää pyrkinyt, olikin
vain kulissia.
Nimittäin tunkiessani neljättä muhkeaa ja
helakanpunaista mansikkaa suuhuni tunsin karvattoman rintani päällä
yhtäkkiä jotain huomattavan karvaista. Avasin siristellen silmäni ja
välittömästi huusin mielessäni kauhunsekaisella äänettömyyskiljaisulla -
se on s%4tana kauhean kokoinen mehiläinen!
Siinä minä nyt
olin, ikään kuin hiekkanurkkaan ajettuna keskellä kenties satoja
turkulaisauringonpalvojia. Mehiläisen ja mansikan välisessä erittäin
ristiriitaisessa uimarantadilemmassa. Mansikan kärki kutitteli
houkuttelevasti huuliani, mutta en todellakaan uskaltanut puraista
mansikkaa, sillä yksikin virheliike olisi saattanut olla kohtalokas ja
tuo karvainen mehiläinen olisi pistänyt minua rintaan. Herranjestas
pahimmassa tapauksessa nänniin! Googletin vielä äsken tarkastusmerkeissä
ja kyllä se mehiläinen oli.
Hain paniikinomaisissa tunnelmissa
selviytymiskeinoja ja kesken tämän dramaattisen kriisitilanteen
aikamatkustin muistoissani yhtäkkiä kesään 2001, jolloin entinen
jalkapallopelikaverini lempinimeltään ”Japo-Setä” ei suostunut
mehiläisen uhriksi. Ehei! Hän sai herkäntarkalla kosketuksella
potkaistua mehiläiseltä tajun kankaalle ja lopulta työnsi ison
ruohonkorren sinne, missä mehiläisellä se pahamaineinen piikkikin on -
perseeseen! Ei minusta ole tuohon, ajattelin. Olikin korkea aika ottaa
käyttöön vaihtoehto B: törkeän nopea kierrekäännähdys, korvalappustereot
irti käsiliikkeillä, mansikan heittosuoritus purkkiin ja sitten ovela
ryntäys mereen.
Ja se toimi! Tuon mehiläisen kanssa en ole
ollut tämän välikohtauksen jälkeen missään tekemisissä, mutta jos hän
haluaa selvittää tämän tilanteen esim. Facebookin inbox-keskustelussa,
niin olen valmis sovittelemaan meidän välit.
Kävellessäni
merestä takaisin pyyhkeelleni näin vielä rannan kaakkoispuolella
ohimennen vahingossa tissit! Varmaan ollaan kaikki samaa mieltä, että
nyt olen kyllä ansainnut yhden Ässä Mix -mehujään. Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti