Asiaa naapurille

(Arkisto: joulukuu 2013)

Vietin äsken rauhallista koti-iltaa isokokoisella divaanisohvallani mukavasti villasukat jaloissa loikoillen ja höyryävää glögiä siemaillen. Kaksioni vasemmanpuoleisesta naapuriasunnosta kuului samaan aikaan kuitenkin musiikinmölinä sangen kovalla volyymilla omaan kämppääni ja olin pikkuriikkisen ymmyrkäisenä.

Nimittäin yhtäältä olin ollut siinä luulossa, että kyseisessä kämpässä ei asu kukaan, mutta toisaalta olin kyllä kuullut aiemminkin pariin otteeseen viimeisien kuukausien aikana kiistattoman hyvää musiikinpauhausta tuosta kämpästä. Muistan pohtineeni syksyn alussa, että pitäisikö käydä vähän mainitsemassa naapureille heidän musiikistaan ja sen voimakkuudesta, mutta silloin en vielä tohtinut.

No, harjoitin sohvallani kanavasurffailua ja kuin huomaamatta hiljensin jatkuvasti taulutelevisioni äänenvoimakkuutta. Naapurikämpästä kuului seinieni läpi selkeästi ensin One Republicin mainio ja menevä ”Counting Stars” -biisi, johon tykästyin ollessani taannoin Uudessa-Seelannissa Road Tripillä. Sitten seinieni läpi hyökkäsi puolestaan Elastisen ”Uuteen Nousuun” -räppikipale, jota bruukaan kuunnella eritoten punttisalilla ikään kuin tsemppausmusiikkina itselleni, jotta pyssyjeni hiominen olisi raivokkaampaa ja lopputulemana hauikseni pullistelisivat entistäkin upeampina.

Stigin ilahduttavan lupsakkaasti etenevän ”Niks ja Naks” -biisin kaikki lyriikat kuuluivat vastustamattoman selkeästi kämppääni ja kun lopulta Juha Tapion kerrassaan häikäisevästi coveroima ”Luotsivene”-kipale oli soinut loppuun, niin mittani oli totaalisesti täynnä - oli aika mennä sanomaan naapurille pari valittua sanaa kovaäänisestä musiikista. Laitoin maltillisesti talvikenkäni jalkaan ja astelin rimpauttamaan naapurikämpän ovikelloa. Ovi aukesi, siellä oli mukavanoloinen pariskunta ja sitten minä avasin sanaisen arkkuni:

”Moi, mä oon Petteri tosta naapurista, kolmoskämpästä. Te soitatte aika kovalla tota musiikkia ja sitä halusinkin vaan tulla sanomaan, että teillä on aivan loistava musiikkimaku! Jos vaan haluatte, niin mun puolesta voitte laittaa vielä lisääkin ääntä noihin biiseihin. Oli hauska tutustua ja hyvää illanjatkoa, moikka!”

Palasin omaan kämppääni ja omien korvatuntemusteni mukaan musiikin äänenvoimakkuutta todella siirrettiin piirun verran enemmän kohti kaakkoa ja erittäin hyvien biisien soitto se vaan jatkui. Nyt tässä suoritan jälleen pienimuotoista kanavasurffailua ja telkkari on visusti äänettömällä. Jaahans, josko sitä vielä toinen mukillinen glögiä. *tepastelee keittiöön glöginkeittopuuhiin*