Ensilumi. Orastava talvi. Liukkaat kelit. Aina
syystalven saapuessa nuo edellä mainitut elementit yllättävät meidät ja
aiheuttavat intohimoista keskustelua. Ne aiheuttavat keskustelua Facebookissa,
työpaikkojen kahvitauoilla, kouluruokaloissa, kaikkialla. Kesärenkailla
ojanpenkkaan autolla liukastelu ensipakkasten yllättäessä on periaatteessa kuin
serkkuansa suutelisi - se on niin väärin, mutta jossain sitä aina tapahtuu.
Saavuttuani sisätiloihin farmarihousuni kolmasosasääriin asti lumisena huomasin Facebookin pursuavan talvihenkisiä olotilapäivityksiä. 90% statuksista käsitteli lunta. Pikkuriikkisen hetkisen ajaksi meinasin mennä ikään kuin miinaan, jossa pöyristelen mielessäni, että onpas ihmiset juntteja, kun kaikilla on samankaltainen talventulostatuspäivitys. Uppouduin välittömästi alta aikayksikön vielä syvemmälle pohtimaan tätä talviaihetta ja päädyin lopputulemaan, että eikös ne ihmiset ole vielä juntimpia, jotka sitten naureskelevat näille ensilumesta vilpittömän innostuneesti kirjoittaville ja autoteiden liukkaudesta raportoiville?
Sitten minä, huomenna talvirenkaat vaihtava könsikäs, oikein säpsähdin, että voi himskatti sentään - minähän olen itse se kaikkein suurin juntti. Minähän tässä jollain tavalla melkein osoittelen virtuaalisella sormellani sekä ensilumistatuskirjoittajia että myös ensilumistatuskirjoittajien arvostelijoita. Kukas minä olen nousemaan talvipäivitysten sekä heidän kriitikoidensa yläpuolelle ja uhmaamaan ensilumihuumaa tai sen ärsyttävyyttä? En minä ole talvi. En minä ole vuodenaika.
Nöyristellen kahvimuki kädessäni katsoin ulos. Kaikki oli valkoista. Kaikkialla oli lunta. Kaikki oli kaunista. Lumi on osa minua, osa Sinua, osa meitä ja ennen kaikkea osa suomalaisuutta. Hurjimmat meistä ovat jopa joskus syöneet vahingossa keltaista lunta. Lumi symboloi meitä, se yhdistää meitä ja siitä meidät usein tunnetaan. Lumen, liukkauden ja pakkasen kanssa eläminen on osa meidän identiteettiä, joten minä aion nauttia täysin rinnoin ja nännein teidän jokaisen kanssafacebookkaajan lumipäivityksistä. Sen minä itselleni suon. Onnellisen lumista viikonloppua!
Petteri Poukka
Suomalainen lumimies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti