Oman elämäni Sauna-Timo

(Arkisto: toukokuu 2014)

Suuntasin tänään reippain mielin Nokian tarunhohtoiseen uimahalliin vesijuoksupuuhiin. Tunnin verran mummojen kanssa sulassa sovussa vesijuoksemisen jälkeen siirryin suihkuosastolle, jonka kautta oitis saunaan.

Nokian uimahallissa on olemassa kaksi saunaa: toisessa nautitaan miedoista löylyistä ja toisessa kovista löylyistä. Menin oitis kovien löylyttelijöiden saunaan, sillä olen kova jätkä.

Saunassa istui kiukaan vieressä kuusikymppinen sangen mahakas mies, jonka olin nähnyt Nokian uimahallilla niin monta kertaa ennenkin. Tiesin hänen olevan kova löylymies. Hyvän ja tehokkaan vesijuoksutreenin jälkeen suorastaan puhkuin itseluottamusta, ja päätinkin spontaanisti mielessäni, että näytetääs äijälle vähän, että kuinka kovat jätkät saunoo!

Ajattelin siinä, että kunhan tässä nyt ei tule mitään uutta Sauna-Timo-episodia ja että kunhan kukaan ei kuole tai kenenkään iho ei pala, niin minä olen valmis! Psyykkasin itseäni huutelemalla hiljaa mielessäni itselleni taisteluhuutoja, kuten ”Löylytä toi äijä!” ja ”Sä omistat tämän saunan, Petteri! Sä olet tämä sauna!!” ja ”Jumalauta, nyt saunotaan!!” Adrenaliinitasoni oli huipussaan ja olin taistelutuulella! Saman aikaan loin vielä pari ylimielistä vilkaisua tuota kuusikymppistä löylymiestä kohtaan ikään kuin ilmoittaakseni hänelle, että sä äijä häviät tämän löylybattlen.

Sitten mies heitti ensimmäisen ison löylykauhallisen vettä kiukaalle. Ja heti perään toisen. Ja kolmannen. Ja s**tana vielä neljännenkin. Sekä viidennen.

Oli ihan pakko luikerrella välittömästi pois saunasta, sillä mun korvia poltti ihan sairaasti ja olkapäitä kihelmöi inhottavasti. Nopeasti suihkuun, sitten pukuhuoneeseen, vaatteet päälle ja livahdin kotiin kirjoittamaan tämän olotilapäivityksen. Marginaalit on pieniä.