sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Punkkivälikohtaus Pohjois-Nokialla

(Arkisto: elokuu 2014)

Kesä on tottakai punkkien kulta-aikaa. Joka vuosi kymmeniä ihmisiä sairastuu puutiaisaivokuumeeseen punkkipureman takia ja myös eläimille nuo punkit ovat ilkeitä sekä vaarallisia vieraita kesästä syksyyn. Koirani Seppo on ollut varsinainen punkkimagneetti joka kesä, eikä ole paljoa punkkipanta auttanut, joten jatkuvasti pitää tarkastella hänen turkkiaan.

No tänään tilanne sitten kulminoitui jokakesäiseen tyyliin aivan äärimmilleen. Tää oli nyt toinen ilta putkeen, kun mä löydän Sepon kuonon lähettyviltä isokokoisen punkin. Äsken yritin omalla parvekkeellani ensin selvittää tilanteen kohteliaasti sanomalla punkille, että ”Ole hyvä ja poistu koirani kuonosta sekä asunnostani!” Pyyntöni meni kuin kuuroille punkkikorville.

Toistin vielä saman lauseen ja korotin panoksia uhkaamalla punkkia punkkipihdeillä ja todennäköisellä menehtymisellä. Korotin myös äänitasoni kaakkoon ja heilutin voimakkaasti käsiäni pelotellakseni punkkia. Pohjoisnokialaiskotikadullani kulkeneet ihmiset vilkuilivat puolihämmentyneinä parvekkeeni suuntaan, että mitäköhän ihmettä ja kummaa tuo nuorimies tuolla huutaa ja huitoo itsekseen. Viittasin kintaalla katseille, sillä kyse oli kuitenkin rakkaan koirani turvallisuudesta.

Sitten mittani oli täynnä! Punkki ei selvästikään ollut yhteistyöhaluinen, joten välikohtaus oli valmis. Otin punkkipihdit esiin, väänsin rauhallisesti monta kierrosta punkkia hallitusti solmuun, irrotin punkin, kävelin naama peruslukemilla saniteettitiloihin, pudotin punkin vessanpynttyyn, virtsasin päälle, vedin vessan ja poistuin voittajana silittämään koiraani.

Jos tätä Facebook-olotilapäivistystä lukee moni punkki tai jos saatte tämän kirjoituksen jotain muuta kautta tietoonne, niin tää on taas kerran selkeä viesti teille kaikille punkeille - älkää v*ttuilko mun koiralle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti