(Arkisto: elokuu 2014)
Kesä on tottakai punkkien kulta-aikaa. Joka vuosi kymmeniä ihmisiä
sairastuu puutiaisaivokuumeeseen punkkipureman takia ja myös eläimille
nuo punkit ovat ilkeitä sekä vaarallisia vieraita kesästä syksyyn.
Koirani Seppo on ollut varsinainen punkkimagneetti joka kesä, eikä ole
paljoa punkkipanta auttanut, joten jatkuvasti pitää tarkastella hänen
turkkiaan.
No tänään tilanne
sitten kulminoitui jokakesäiseen tyyliin aivan äärimmilleen. Tää oli nyt
toinen ilta putkeen, kun mä löydän Sepon kuonon lähettyviltä
isokokoisen punkin. Äsken yritin omalla parvekkeellani ensin selvittää
tilanteen kohteliaasti sanomalla punkille, että ”Ole hyvä ja poistu
koirani kuonosta sekä asunnostani!” Pyyntöni meni kuin kuuroille
punkkikorville.
Toistin vielä saman lauseen ja korotin panoksia
uhkaamalla punkkia punkkipihdeillä ja todennäköisellä menehtymisellä.
Korotin myös äänitasoni kaakkoon ja heilutin voimakkaasti käsiäni
pelotellakseni punkkia. Pohjoisnokialaiskotikadullani kulkeneet ihmiset
vilkuilivat puolihämmentyneinä parvekkeeni suuntaan, että mitäköhän
ihmettä ja kummaa tuo nuorimies tuolla huutaa ja huitoo itsekseen.
Viittasin kintaalla katseille, sillä kyse oli kuitenkin rakkaan koirani
turvallisuudesta.
Sitten mittani oli täynnä! Punkki ei
selvästikään ollut yhteistyöhaluinen, joten välikohtaus oli valmis. Otin
punkkipihdit esiin, väänsin rauhallisesti monta kierrosta punkkia
hallitusti solmuun, irrotin punkin, kävelin naama peruslukemilla
saniteettitiloihin, pudotin punkin vessanpynttyyn, virtsasin päälle,
vedin vessan ja poistuin voittajana silittämään koiraani.
Jos
tätä Facebook-olotilapäivistystä lukee moni punkki tai jos saatte tämän
kirjoituksen jotain muuta kautta tietoonne, niin tää on taas kerran
selkeä viesti teille kaikille punkeille - älkää v*ttuilko mun koiralle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti