Kielimuuri rikki Turussa

(Arkisto: heinäkuu 2013)

Kävin eilen parturissa Turussa, jonka jälkeen astelin määrätietoisesti ydinkeskustassa sijaitsevan Ruisrock-kojun pitkähkön jonon perälle festivaalilipunostomielessä. Ei aikaakaan, kun keski-ikäinen japanilaisturistipariskunta katseli hämmästellen ympärilleen ja päivänselvästi äimisteli, että mikäs ihmeen jono tuo on.

Koska olin jonon viimeisimpänä ja lähimpänä heidän ohikulkureittiään, ottivat he kysyvähenkisen katsekontaktin minuun. Ennen kuin he ehtivät avata suitansa, yritin valmistautua nopeasti vastaamaan englanniksi esimerkiksi tällaiseen tapaan: ”Hello, this is a rock festival shop and we buy tickets thank you have a nice day bye!” Samalla hetkellä japanilaispariskunta avasi suunsa ja voi pirskatti - eihän sieltä mitään englantia tullut, vaan pesunkestävää japanimöngerrystä!

Olin parin sekunnin ajan suu auki ja sain tokaistua ainoastaan Ööööö-kommentin. Sen jälkeen otin välittömästi käyttööni viime syksyn Italian-reissulla toimivaksi toteamani taktiikan: jos joku puhuu sinulle äidinkieltään, josta et tajua hölkäsenpöläystä, niin juttele takaisin omalla äidinkielelläsi. Ja minä juttelin!

Ruisrockiin ollaan tässä lippuja jonottamassa. Varmaan tekin jo odotatte lauantai-iltapäivää, kun Kaija Koo astelee lavalle?! kommentoin heille ja nikkasin samalla hymyillen silmää. Japanilaiskaksikko hymähteli takaisin, nikkaili silmiänsä ja kommentoi puolinaurunsekaisin japanilaislausein minulle jotain. Tuon jälkeen kysyin, että onko teidän mielestä mun uus tukkamuoti jees pyytäen samalla heitä pörröttämään hiuksiani. He pörröttivät kikatellen ja lähes huusivat hyväntuulisesti jotain minulle.

Lopuksi he toivottelivat selkeästi hyvää iltapäivänjatkoa japaniksi ja minä heiluttelin käsiäni läksiäisten merkiksi sekä huutelin Morjens-lausahduksia muistuttaen vielä, että Kaija Koon keikka alkaa sitten kello 16:30 ja HIM soittaa puolenyön aikoihin, että nähdään siellä mukavassa nousukahvassa!

Siinä sitten ajellessani illalla Nokialle muistui mieleeni hieman kehnommalla tyylillä hoidettu kielimuurikommellus. Pelasin nimittäin 16-vuotiaana jääkiekkoa Nokian Pyryssä ja joukkueemme harjoituksissa oli kanadalainen vaihto-oppilas Jamie. Jokaisella hyökkäysketjullamme oli eriväriset liivit, jotta erottuisimme jäällä. Täysin kielitaidoton ja vähäsen hajamielinen valmentajamme käski Jamieta ottamaan sinisen liivin päällensä. Ainoa sana, joka olisi tarvinnut tietää, oli blue. Sitten valmentajaltamme tuli unohtumattomat sanat: ”Jamie, take the shininen. You take shininen. Saatana opettele Suomea poika!!”