(Arkisto: helmikuu 2013)
Saavuin
äsken äitini luokse Pohjois-Nokialle. Äiti oli kerännyt varaston
uumenista jättimäisen laatikollisen vanhoja kirjoituksiani sekä kuviani,
joita voin sitten katsella ja muistella nuoruuttani. Hetken aikaa
laatikkoa pengottuani meinasi sydämeni pysähtyä nostalgisesta
myötähäpeähihityksestä, sillä löysin jo kauan sitten unohtamani
tempaukseni. Löysin palasen todellista pohjoisnokialaista romantiikkaa!
Nimittäin kirjoitin alkuvuodesta 1998 treffi-ilmoituksen kuvan kera,
jonka lähetin puoliherjalla Nokian Uutisten toimitukseen. Tässä
ilmoitukseni luonnoskappale (kuvaa ei löytynyt):
”Heipähei!
Kuvassa oleva nuorukainen on eittämättä fiksu, komea ja älykäs. Kolmen
millin siilitukka on omiaan lisäämään kuvan eroottista tunnelatausta,
jolla on tarkoitus pistää nokialaisplikkojen päät yhtä pyörälle kuin
tunnelma Siuron Koski-Baarissa viikonloppuisin. Sileä ihoni ja hellät
poskipääni yhdistettynä ytimekkään päärynämäisen nenäni kanssa ovat
tietojeni mukaan Nokian tavoitelluimmat. Ja ainoat.
Olen
luonteeltani herkkä rintakarvaton uninalle, mutta samaan aikaan vahva
taistelupussi, josta hyvänä todisteena voitaneen pitää sitä täsmäfaktaa,
että olen toipunut huomattavan hienosti lemmikkikanini viimekesäisestä
menehtymisestä takapihamme leikkimökkiin.
Pelaan jääkiekkoa
Nokian Pyryssä ja olen sen verran taitava pelaaja, että minut on kerran
tunnistettu keskellä Edenin aaltokoneen pauhketta. Joten jos olet tyttö
ja pidät kaneista, niin tule joskus Nokian jäähallille etsimään minut
käsiisi. Alkaako tästä vuosituhannen rakkauskertomus, josta kirjoitetaan
Seura-lehteen novelleja jopa vielä vuonna 2004? Tule ottamaan selvää.
Tai ei ole pakko tulla, annan vain mahdollisuuden. Hyvää kevättä!
Ennakkoluulottomin terveisin: Petteri Poukka”
PS. Tätä kirjoitusta ei jostain syystä koskaan julkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti