(Arkisto: kesäkuu 2014)
“Te
nykyajan nuoret ja teidän rahkavillityksenne!” tiuski vanha rouva naama
mutrulla Nokian keskustan S-marketin rahkahyllyillä mulle äsken, kun
siirsin kuutta rahkapurkkia ostoskoriini. Korostaakseen tiuskaisuaan hän
loi kiukkuisen katseen syvälle mun sieluuni asti.
No mutta, mä
elän tällaisia tilanteita varten, että pääsisin hassuttelemaan
pahantuulisten ihmisten kanssa pyrkien eliminoimaan heidän ilkeytensä. Siispä pokkaani pidätellen heittäydyin keskusteluun:
”Oot ihan oikeessa! Tätähän tää on nykypäivänä - monet ihmiset syö
terveellisesti ja liikkuu. Ihme hihhuleita, mukaan lukien minä. Ja siis
tiätkö, jos mä en pistä jotain jugurttia tai ripauksellista sokeria
tohon rahkan sekaan, ni eihän se edes maistu hyvältä. Ja silti minä
pölhökustaa ostan näitä taas kuusi purkkia. (*pudistelin pöyristyneenä
päätäni*) Mun täytyykin nyt oitis rientää kotiini esittämään itselleni
se kysymys, että milloin minusta tuli tällainen terveysintoilija? Olenko
minä tätä menoa miesrahka? Aurinkoista päivänjatkoa rouvalle, moikka!”
tokaisin vilpittömästi hymyillen.
Rouva meni aivan sanattomaksi
ja jäi siihen pöllämystyneenä ihmettelemään sellaisella olemuksella,
että eihän tästä nyt saatukaan riitaa aikaiseksi. Sillä hetkellä hänen
kiukkunsa hukkui hämmennyksen aaltoihin. Jes! Samaan aikaan livahdin
kassajonoon.
Ystävällisyydellä ilkeyttä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti