perjantai 19. syyskuuta 2014

Tietovisoja ikävä

(Arkisto: maaliskuu 2013)

Olenkohan mä ainoa, jolla on suunnaton ikävä vanhoja kunnon tietovisoja telkkariin? Tänään on tasa-arvon päivä ja otankin nyt esille pitkään vaietun tabun, pitkään syrjityn asiakokonaisuuden - minne ovat kadonneet kaikki kivat ja jännittävät TV-visailuohjelmat?

Tässä kun tutkii vaikkapa tiistai-illan TV-tarjontaa, niin sieltä löytyy varovaisen kärjistysarvion mukaan noin miljoona kokkiohjelmaa ja kaksituhattaseitsemänsataakolmetoista sisustusohjelmaa. Master Chef Suomi, Top Chef Suomi, Arvostele mun illallinen, Gordon Ramsay - Pannu kuumana, Olet mitä syöt Ruotsi, Arvostele Mun Top Master Perse Pori… Pientä pintaremonttia, Hurja remontti, Kurja remontti, Sarahin sisutusvinkit…

Tämä on TV-ohjelmagenresyrjintää!

Voisin luovuttaa vaikka valtaosan toisesta nännipihastani taikka mennä lounaalle Päivi Räsäsen kanssa, jos vain esimerkiksi Onnenpyörä palaisi takaisin MTV3:n ohjelmatarjontaan. Haluatko sinä, tämän olotilapäivityksen lukija, ostaa vokaalin? Oon aika vähäsen varma, että taidat haluta. Onnenpyörän pirteä konsonanttinaamajuontaja Janne Porkka tai jopa vanha kunnon örisevä partaviidakkoruuhkaleuka Kim Floor takaisin TV-ruoriin.

Enkä minä häpeile myöntää, että toisinaan haikailen 90-luvun hittivisailu Megavisan perään. Eikä siinä ole myöskään mitään noloa muistella lämmöllä jännittävää Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa, jonka juontaja Ville Klinga näyttää edelleen ensikertaa kevätmekkotytön reittä hiplaamaan päässeeltä teinipojalta, vaikka mies on jo 44-vuotias semivanha käyrä. Ja sanokaa mua vanhanaikaiseksi, mutta mulla on aivan törkeä ikävä Napakymppiä! Ai että kun saisi mursuviiksisen deittivisailuisäntälegenda Kari Salmelaisen takaisin MTV3:lle lauantai-illan Primetimeen heittämään vähän puoli-irstasta juontoläpyskää ja lopulta herra X sekä neiti C lähtisivätkin sitten hihitellen romanttiselle voittomatkalle Rhodokselle tai Sotkamoon. Tottakai ujo pianonsoittaja Kaitsu pimputtelisi taustalla kujeilevia sointuja meidän suomalaisten sydämiin.

Olin viime syksynä Italiassa ja siellä ei telkkarista muuta tullutkaan kuin kaikenlaisia visailuohjelmia. Välillä lauleskeltiin, välillä arvottiin joku jäätelökone tai rekallinen kahvikuppeja, sitten taas visailtiin ja aina jossain välissä ohjelmaa vilauteltiin vähän tissinkulmaa. Perheet olivat yhdessä TV-ruutujen ääressä, keskustelivat, naureskelivat, ruokailivat ja osallistuivat. Voi että se oli hienoo.

Pitäisikö tässä alkaa herranjestas puuhastella adressia TV-visailujen palauttamiseksi. Tiedän, etten ole yksin näiden visailuhaaveitteni kanssa. Yes we can!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti