Putous

(Arkisto: tammikuu 2013)

Alkuvuoden lauantai-iltojen yksi suurimmista puheenaiheista on eittämättä Putous. Itselleni on yksi hevon v*tun humppa, että tykkäävätkö ihmiset tuosta sarjasta vai ei, mutta henkilökohtaisesti tämä tuotantokausi tuo jatkuvasti nostalgisia tunnelatauksia. Nimittäin Armi Toivasen esittämä, Tampereen Nekalasta kotoisin oleva, sketsihahmo Sanna-Raipe Helminen repii jatkuvasti auki onnellisia muistojani.

Kyllä. Työskentelin ennen Turkuun muuttoani reilut kolme vuotta juurikin Nekalassa, missä sijaitsee Itellan kuljetuspalvelun rakennus. Aina ennen arkiaamukuutta saavuin Nekalan työpisteelle, keräsin yöllä saapuneet paketit ja postit, pakkasin ne työpakettiautooni ja suuntasin kohti pirkanmaalaisia yrityksiä sekä ihmisten koteja. Alla pari postimiesmuistoani:

Työvuorossa 13 vein aina parillisina tiistaina eräälle herttaiselle eläkeläisrouvalle kotiinkuljetuksena paketillisen vaippoja. Saapuessani paikalle hän riisui aina itsensä alasti, meni keittiöön istumaan tarjoten minulle kahvia. Siinä minä äimänkäkisöitynyt postimies ihmettelin, että urbaanilegenda on totta - tissit voivat roikkua polvien alapuolella. Ja hullunkurisintahan näissä tilanteissa oli se, että työhousujeni etuosaan ilmestyi usein outo kohouma. Hetkinen, mitä? Tuota faktaa mun ei pitänyt sanoa ääneen. Noloo!

Mutta joo, syystalvella 2009 koin postimiehen työpäivän ääripäät. Ensin aamupäivällä Nekalassa leuhkin työkavereilleni, että minulla onkin paketti vietävänä taitoluistelijamaailmantähti Kiira Korvelle! Pari työkaveria antoi ylävitoset ja muut olivat absoluuttisen kateusvihreitä. Terveiset sinne Tampereelle entisille työkavereilleni - olette mahtavia ihmisiä! No, kotiinkuljetus Kiiralle tuli suoritettua, mutta ainoastaan tunnin kuluttua tuosta viedessäni pakettia yhdelle vanhalle rouvalle tapahtui likainen katastrofi! Kyselemättä ja shokeeraavan spontaanisti tuo rouva meinasi kaatua paskantaen samalla salamannopeasti housuihinsa! Kiira Korpi oli enää muisto vain, kun pitelin tuota mummoa pystyssä ja odottelimme yhdessä kotihoitajaa avuksi. Voiko olla muka sattumaa, että kakanhajuisen olohuoneen telkkarista tuli juuri silloin Kauniiden ja Rohkeiden uusintoja? En usko!

Yhtenä onnellisena työpäivänä vein puolestaan tavaraa 15 minuutin sisällä erotiikkaliikkeeseen sekä Pirkanmaan Martat ry:lle. Muistan silloin herkutelleeni ajatuksella, että veisinkin ”vahingossa” laatikollisen suonikkaita tekonyrkkejä sekä dildoja noille martoille, pyytäisin kuittauksen ja jäisin seuraamaan heidän tyrmistyneitä ilmeitään. Voi niitä aikoja...

Kiitos, Sanna-Raipe Helminen ja Putous näistä muistoista!