Minä VS. Lappuliisa 6-0

(Arkisto: marraskuu 2012)

Hakiessani tänään Kuningas Kebabista ateriaa mukaan löysin onnekkaasti parkkipaikan autolleni, mutta tein samalla mieltäni suuresti askarruttaneen huomion. Nimittäin kebabpaikan läheisyydessä sijaitsevan koulun suurelle parkkipaikalle ajoi jatkuvasti autoja ja ihmisten poistuessa autoistaan ilmestyi pusikosta aina lappuliisa - tai tässä tapauksessa lappuristo - kirjoittamaan parkkisakot. Tuossa korttelissa on uskomattoman vähän oikeita parkkipaikkoja ja myös monta ruokapaikkaa. Ihmiset luultavasti jättivät autonsa ruokailujen ajaksi tuonne isolle parkkipaikalle, missä oli kaikille hyvin tilaa. Kenenkään rauhaa ei häiritty. Mikään ei ollut keneltäkään pois.

En ole koskaan pitänyt lappuliisoista. Kuitenkin ikää ja elämänkokemusta saatuani olen tajunnut, että ilman heitä kaupunkien parkkipaikkapolitiikka olisi kaaosta. Mutta vaikka auto olisi kuinka väärin pysäköity, niin havaitsin tänään sellaista lappuliisatoimintaa, joka menee räikeästi kaikkien oikeudenmukaisuusmittareiden väärälle puolelle. Tällä lappuristolla ei ollut minkäänlaista työasua eikä työautoa, joka vielä olkoon hyväksyttävää. Mutta hänen skootterinsa oli parkkeerattuna pusikkoon, mistä tämä maastoutuvanmustaan tuulipukuun pukeutunut parkkipirkkomies aina odotti ihmisten poistuvan autoistaan ja sen jälkeen tuli ulos piilostaan antamaan sakot. Epäreilua toimintaa! Piste.

Minun oli pakko tehdä jotain - minä ryhdyin kansalaistaistelijaksi!

Saapuessani kebabannokseni kanssa takaisin autolleni huomasin saman äärikyseenalaisen parkkipirkkotoiminnan jatkuvan. Sitten minä iskin! No minkälainen kansalaistaistelija minä sitten olin? Laitoin kebabin autooni ja astelin eleettömästi tuonne parkkipaikalle. Sanoin jokaiselle sinne saapuvalle autoseurueelle, että älkää pysäköikö tänne, sillä tuolla pusikossa on yksi maastoutunut ressukka, joka tulee antamaan sakot heti. Samalla osoittelin kädelläni tuota lappuristoa. Tätä jatkui laskujeni mukaan 18 minuuttia, jonka aikana kerkesin pelastaa kenties noin parikymmentä autoilijaa varmoilta sakoilta. Ja mikä ihaninta - lopulta tuo kansalaistaisteluuni turhautunut piiloutujasakottaja lähti pois. Hän lähti pois häviäjänä ja minä jäin paikalle voittajana. Me viattomat lauantairuokailijat olimme voittajia.

Sain paljon kiitosta. Jotkut tarjosivat pientä rahapalkkiotakin, mutta kieltäydyin. Reiluuden voitto oli paras palkintoni. Jos tässä tapauksessa oikeudenmukaisuuden puolustaminen on rikos, niin kyllä, olen erittäin syyllinen ja minut saa tuomita.