keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Jaakon päivä

Jaakolla on tänään keskiviikkona 25.7. varmasti yksi uran haastavimmista päivistä heittää kylmä kivi veteen. Tai toki kylmän kiven voi heittää, mutta epäilen jyrkästi vesien viilentymistä.
Sen verran haluan lähettää tsemppiä, että tää ei todellakaan johdu Jaakko susta, vaan se on tää pitkään jatkunut helle. Sä oot Jaakko oikeesti tosi hyvä heittämään kiviä veteen. Kokenut kylmien kivien heittäjä, jonka ura ulottuu käsittääkseni jonnekin 1700-luvulle saakka. Itse en ollut edes syntynyt vielä silloin! Ja hei, Jaakon kylmä kivi -kuviot löytyvät myös Wikipediasta ja jengi puhuu Jaakosta aina heinäkuun 25. päivä. Hyvää nimipäivää!
Ei kukaan heitä näillä keleillä tarpeeksi kylmää kiveä veteen. Ei Hannu, ei Johanna, eikä Petteri. Ei Kukaan! Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka näillä helleinfernoilla väittää viilentävänsä vedet. Aivan, aika hiljaista on ja ei ole esimerkiksi tähän päivitykseen lentänyt ainuttakaan kiveä. Kertoo omaa kieltään!
Ja kuka niitä loppupeleissä edes laskee, että onko se kivi juuri tänään kylmä vai kuuma ja viileneekö vedet vai ei. Kiviäkin kiinnostaa. Jaakko hei, ihan turha lannistua, vaikka vedet pysyisivätkin lämpiminä. Ihmisiähän tässä vaan ollaan!


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kesäloman huippuhetket yhdessä slaidissa

Palasin tänään kesälomilta takaisin hihnalle. Olin valmistellut oman diashown maanantaiaamun viikkopalaveriin ja hienosti jengi kyllä esitti kiinnostunutta. 
Tästä on tosi hyvä lähteä rakentamaan uutta viikkoa!



tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kesälomareissulla Sääksmäen Sillassa

Kesälomareissulla Sääksmäen Sillassa. 
Tässä on viimeisen päälle hiottu kuvakokoelma yhdestä tämän kesän kohokohdistani ja omien kesälomasuunnitelmieni ehdottomista helmistä. Kävin nimittäin itseni kanssa noin 18 minuutin kahvittelureissulla kahvila-ravintola Sääksmäen Sillassa! Otin paljon enemmänkin älypuhelinkuvia, mutta valkkasin tähän vain kaikkein parhaimmat ja henkilökohtaisimmat kuvat.
Käytiin perheen kanssa 90-luvulla tosi usein täällä Vanhan Tampereentien kupeessa sijaitsevassa Sääksmäen Sillassa. Olisko ollut joku kesä 1993, kun sanoin jo edesmenneelle isälleni ihan vitsillä tuossa parkkipaikalla, että näin on nännit! Olavi vastasi naama peruslukemilla, että kuis on kullit? Naurettiin molemmat ihan kippurassa. Tuolloin täällä oli vilkas liikenne ja porukkaa riitti usein jonoksi asti. Nykyään on hiljaisempaa, mutta nostalgiatunteeni ovat hyvin voimakkaat, sillä en oo käynyt täällä ysärivuosien jälkeen. Viime kesänä tosin kävin parkkipaikalla, mutta kahvila oli kiinni.
Tällä kesälomareissullani halusin korostaa menneiden muistelua, joten automatkalla Sääksmäelle kuuntelin radiosta pelkästään Järviradiota, josta tuli muun muassa Johanna Pakosen klassikkobiisi Tummin kyynelin sekä Anja Niskasen ajattoman ihana rallatus Ollaan hiljaa vaan. Kyllä mun korvat nauttivat, kun ei tullut kuunneltua isoja radiokanavia, joissa soi nykyään vartin välein Sannin, Antti Tuiskun ja Haloo Helsingin biisit. Järviradiossa meno oli aitoa. Mulla on ikävä 90-luvulle.
Nautinnollista kuvakollaasini seuraamista! 


Tässä on Sääksmäen Silta kuvattuna parkkipaikalta käsin. Kuvanottohetkellä oli pieni jännitys, sillä edellisestä visiitistäni tuonne sisätiloihin oli kulunut jo yli kaksi vuosikymmentä.


Tässä oon kävelemässä rappusia ylös ja tuossa ylhäällä on etuovi.


Mun lisäksi koko paikassa ei ollut paljoa muita. Tosi hyvä juttu, sillä sain tosi paljon omaa tilaa mulle ja mun henkilöbrändille.


Kävin miesten saniteettitiloissa ennen kuin menin ostamaan kahvia ja pullaa. Tämä kuva on otettu vain joitakin sekunteja ennen kuin lähdin suorittamaan rutiininomaista pystypissausta.


Postikorttimaisema! 
Ostin kahvin ja pullan. Kauhealla säkällä ulkona satoi vettä, jonka myötä pystyin istumaan sisätiloissa hyvällä omallatunnolla, eikä tarvinnut ryhtyä henkiseen painiotteluun itseni kanssa, että menenkö terassille vai jäänkö sisätiloihin.


Tässä juon kahvia. 


Ensimmäinen puraisu pullasta takana. Muistaakseni olin ottanut kolme pientä hörppyä kahvistani tässä vaiheessa. Voi olla myös neljä, mutta ihan rehellisesti sanottuna en muista tarkkaa hörppäysmäärää.


Tarkkasilmäisimmät varmaan saattavat huomatakin, että tässä kuvassa olin puraissut jo kaksi kertaa pullasta. Oli tosi hyvää pullaa ja kyllä sitä kelpasi pureskella.


Tässä on ehkäpä koko loistavan kuvakollaasini paras kuva. Aito ja käsittelemätön panoraamakuva Sääksmäen Sillasta.


Otin myös jääkiekon MM-finaalin 1995 VHS-kasettini mukaan, sillä käytiin täällä perheen kanssa myös vuonna 1995. Tosi henkilökohtainen hetki kaikin puolin.


Vielä viimeinen fiilistelykuva parkkipaikalta. Kiitos kaikille kuvakollaasiseuraajille ja mukavaa kesänjatkoa!