(Arkisto: tammikuu 2014)
Olin
tuossa ihan muina miehinä käymässä keskustan S-marketissa ja
lähestyessäni kaupan etuovia noteerasin kadulla keski-ikäisen miehen,
joka sanoi ohikulkijoille, että ”Voitko hei antaa euron?” Tein siinä
parissa sekunnissa ihmisprofiloinnin ja tulin välittömästi sellaiseen
johtopäätökseen, että vanhan viinan hajusta päätellen hän on
alkoholisoitunut ja mitä ilmeisimmin hieman kehnossa elämäntilanteessa.
”Hei moi, olisko sulla heittää hei euroo mulle?” mies kysäisi
puolestaan multa, kun astelin ohi. Pysähdyin hetkeksi, katsoin silmiin,
sain samalla hetkellä spontaanin idean ja heti perään pyysin häntä
venaamaan vartin verran.
Vein ensin kolme muovipussillista
tyhjiä pulloja pullonpalautuspisteelle, jonka jälkeen suoritin
nopeahkosti pienimuotoisen kauppareissuni. Olin kaupassa sillä
mentaliteetilla, että nuo pullorahat ovat periaatteessa ilmaista rahaa
mulle, joten en edes menetä tässä mitään. Joten ostin tyhjistä pulloista
saamilla rahoilla tuolle miehelle vichypullon, ruisleipää ja
kinkkumakkarapaketin.
”Tässä on enemmän kuin euro. Ehkä tässä
on jopa uus alku. Mene ja tiedä!” tokaisin S-marketin pihassa ikään kuin
salakavalasti tsempaten, kun annoin pikkurahalla ostamani einekset
hänelle. Mies yllättyi ja kiitti vähäsen hämmentyneenä. Kiitin
kohteliaasti takaisin, jonka jälkeen hyppäsin Hondaani ja ajoin
hymyillen himaan.
En ole itsekään mikään absolutisti, eikä
mulla ole muutenkaan varaa moralisoida ketään, mutta kyllähän sitä
auttaa voi aina toista. Ehkäpä joskus pienestä avusta voi kasvaa suuri
selviytymistarina ja peräti uuden elämän alku. Askel askeleelta
kotikaupunki raittiimmaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti