(Arkisto: Maaliskuu 2012)
Saavuin aamupäivän päätteeksi
keskustan suunnilta kohti Nummen kaupunginosaa. Olin sopinut aamulla
puhelimessa, että haen tarunhohtoisen Hondani autokorjaamosta kello yhdentoista
korvilla. Ajattelinkin siinä, että no tuosta Hakakadun poikki mä oikaisen nopeiten ja helpoiten Tammitielle hakeen
autoni juu.
Noteerasin sitten, että hetkinen! Täällähän parveilee järkyttävä määrä poliiseja luotiliivit päällä ja aseet kädessä. Lisäksi varsinkin YLE:n kameroita ja kuvaajamiehiä oli joka mutkassa. Ja ennen kuin kerkesin äimistelemään tilannetta sen enempää, niin taustalta kuului huutoa:
”Tää on eristetty alue, menkää muuta kautta!”
Ja hyvä kun ehdin hölmönä pälyilemään siinä ympärilleni, niin kuului jo jatkohuuto:
”Hei mitä sulla on siinä kädessä ja millä asialla sä täällä oot?!”
Puolipaniikinomaisessa olotilassa mä pitelin siinä siis lompakkoa kädessäni ja käteni oli myös välillä villatakkini taskussa, koska tuolla oli ulkona äsken törkeä räntäsadeviima ja näpit meinas jäätyä. No, tokaisin poliiseille että:
”Mitä? Mulla on mun lompakko tässä kädessä vaan. Ei se mahdu housujen taskuun, kun siellä lompakossa on niin paljon kolikoita. Voitin toissa päivänä Prisman Tuplapotista 30 euroa. Kolme RAY:ta ja mansikka. Niin ja oon siis menossa tuohon Alangon autokorjaamoon hakeen autoani. Siinä oli mm. pakoputki poikki, mut ei oo enää!” Ja päälle väkinäinen tekohymy.
Mun ja poliisien välienselvittely päättyi nopeasti yhteisymmärrykseen ja mä sitten vaan kiersin nöyrästi Hämeentietä pitkin ja kävin lunastamassa autoni takaisin suolaisella 213 euron hinnalla.
Yhtä onnekkaasti ei päättynyt pahamaineisen rikollisjengi United Brotherhoodin jutustelut poliisien kanssa, sillä heitä vietiin urakalla kuulusteluihin. Nimittäin tulin tähän tietoverkkoon selvittämään tätä kuviota ja tuollahan oli ammuskeltu myöskin. Mähän olin näköjään keskellä kunnon operaatiota! Ja tässä sitä vaan ollaan yhä hengissä kirjoittelemassa olotilapäivitystä.
En oo mikään ennustaja, mutta mun katu-uskottavuus saattaa olla juuri nyt korkeammalla kuin koskaan! Ou jea!
Noteerasin sitten, että hetkinen! Täällähän parveilee järkyttävä määrä poliiseja luotiliivit päällä ja aseet kädessä. Lisäksi varsinkin YLE:n kameroita ja kuvaajamiehiä oli joka mutkassa. Ja ennen kuin kerkesin äimistelemään tilannetta sen enempää, niin taustalta kuului huutoa:
”Tää on eristetty alue, menkää muuta kautta!”
Ja hyvä kun ehdin hölmönä pälyilemään siinä ympärilleni, niin kuului jo jatkohuuto:
”Hei mitä sulla on siinä kädessä ja millä asialla sä täällä oot?!”
Puolipaniikinomaisessa olotilassa mä pitelin siinä siis lompakkoa kädessäni ja käteni oli myös välillä villatakkini taskussa, koska tuolla oli ulkona äsken törkeä räntäsadeviima ja näpit meinas jäätyä. No, tokaisin poliiseille että:
”Mitä? Mulla on mun lompakko tässä kädessä vaan. Ei se mahdu housujen taskuun, kun siellä lompakossa on niin paljon kolikoita. Voitin toissa päivänä Prisman Tuplapotista 30 euroa. Kolme RAY:ta ja mansikka. Niin ja oon siis menossa tuohon Alangon autokorjaamoon hakeen autoani. Siinä oli mm. pakoputki poikki, mut ei oo enää!” Ja päälle väkinäinen tekohymy.
Mun ja poliisien välienselvittely päättyi nopeasti yhteisymmärrykseen ja mä sitten vaan kiersin nöyrästi Hämeentietä pitkin ja kävin lunastamassa autoni takaisin suolaisella 213 euron hinnalla.
Yhtä onnekkaasti ei päättynyt pahamaineisen rikollisjengi United Brotherhoodin jutustelut poliisien kanssa, sillä heitä vietiin urakalla kuulusteluihin. Nimittäin tulin tähän tietoverkkoon selvittämään tätä kuviota ja tuollahan oli ammuskeltu myöskin. Mähän olin näköjään keskellä kunnon operaatiota! Ja tässä sitä vaan ollaan yhä hengissä kirjoittelemassa olotilapäivitystä.
En oo mikään ennustaja, mutta mun katu-uskottavuus saattaa olla juuri nyt korkeammalla kuin koskaan! Ou jea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti