(Arkisto: maaliskuu 2012)
Tämä maaliskuun ensimmäinen
maanantai on ollut allekirjoittaneelle henkisesti hyvin raskas. En edes tiedä
mistä aloittaisin. Tai tiedänhän mä. Karmeudet alkoivat aamulla ajaessani
Hondallani Eerikinkadulla, kun yhtäkkiä tajusin olevani vakavassa pulukolarissa,
joka vaati yhden pulun hengen. Kuin ihmeen kaupalla itselleni ei käynyt
mitenkään, mutta mun pulssi oli varmaan joku 60 lyöntiä sekunnissa! Okei no sehän on normaalin ihmisen pulssi levossa, mutta
silti!
Aloin vaan miettiin siinä, että miten Varsinais-Suomen puluyhteisö ottaa tämän uutisen. Käytetään nyt vaikka nimeä Jari tästä tänään menehtyneestä pulusta. Miten Jarin sukulaispulut tahi ystävät käsittelevät tämän? Uskaltaako tässä enää lähteä Turun kaduille esimerkiksi shoppaileen vai pitääkö pelätä kostoa? Pitääkö tässä tilanteessa vaan viis veisata vihaisista pulukatseista vai heittelenkö aina nöyränä pullanpalasia jokaiselle näkemälleni pululle? Kyllä minä tiedän, ettei ne pullanpalaset tuo Jaria takaisin, mutta sovintoa mä yritän hieroa tässä. Entä jos Jari olikin itsetuhoinen ja halusi jäädä auton alle?
Ja aivan kuin nämä aamun dramaattiset tapahtumat eivät olisi olleet tarpeeksi. Antakaa mun kaikki kestää, sillä äskeisen spinning-tunnin jälkeen suuntasin Lidliin ostamaan kaksi sämpylää sekä veriappelsiinituoremehupurkin. Kassalla maksettuani viiden euron setelillä havaitsin myyjän antavan mulle takaisin 1,50 euroa, vaikka mun piti saada 1,70 euroa!! Sillä nimenomaisella hetkellä mä mietin, että vaikka olenkin henkisesti TODELLA vahva, niin näin monta vastoinkäymistä samalle päivälle on kyllä yhdelle miehelle hieman liikaa.
No, onneksi myyjä huomasi palautusrahaerheensä saman tien antaen puuttuvat 20 senttiä mulle, joten katastrofi vältettiin. Siinä hän sitten pahoitteli virhettään ja me molemmat naurettiin kippurassa tälle kommellukselle. Paitsi että mun kippuranauru oli teeskenneltyä. Ei tuollaisia säikähdyksiä voi vain ohittaa olan kohautuksella tai viitata kintaalla. Tässä temppuiltiin kuitenkin nuoren ihmisen taloudella!
Mutta ehkä tässä elämä alkaa kohta taas voittamaan ja toivottavasti loppuviikko ei ole yhtä dramaattinen kuin mun maanantai. Nyt tästä on vaan yksi suunta - ja se suunta vie minut divaanisohvalle odottamaan Satuhäiden alkamista kutipaperi kädessä! Mitä? Siis kulhollinen viinirypäleitä kädessä. Voimahaleja kaikille ja moi!
Aloin vaan miettiin siinä, että miten Varsinais-Suomen puluyhteisö ottaa tämän uutisen. Käytetään nyt vaikka nimeä Jari tästä tänään menehtyneestä pulusta. Miten Jarin sukulaispulut tahi ystävät käsittelevät tämän? Uskaltaako tässä enää lähteä Turun kaduille esimerkiksi shoppaileen vai pitääkö pelätä kostoa? Pitääkö tässä tilanteessa vaan viis veisata vihaisista pulukatseista vai heittelenkö aina nöyränä pullanpalasia jokaiselle näkemälleni pululle? Kyllä minä tiedän, ettei ne pullanpalaset tuo Jaria takaisin, mutta sovintoa mä yritän hieroa tässä. Entä jos Jari olikin itsetuhoinen ja halusi jäädä auton alle?
Ja aivan kuin nämä aamun dramaattiset tapahtumat eivät olisi olleet tarpeeksi. Antakaa mun kaikki kestää, sillä äskeisen spinning-tunnin jälkeen suuntasin Lidliin ostamaan kaksi sämpylää sekä veriappelsiinituoremehupurkin. Kassalla maksettuani viiden euron setelillä havaitsin myyjän antavan mulle takaisin 1,50 euroa, vaikka mun piti saada 1,70 euroa!! Sillä nimenomaisella hetkellä mä mietin, että vaikka olenkin henkisesti TODELLA vahva, niin näin monta vastoinkäymistä samalle päivälle on kyllä yhdelle miehelle hieman liikaa.
No, onneksi myyjä huomasi palautusrahaerheensä saman tien antaen puuttuvat 20 senttiä mulle, joten katastrofi vältettiin. Siinä hän sitten pahoitteli virhettään ja me molemmat naurettiin kippurassa tälle kommellukselle. Paitsi että mun kippuranauru oli teeskenneltyä. Ei tuollaisia säikähdyksiä voi vain ohittaa olan kohautuksella tai viitata kintaalla. Tässä temppuiltiin kuitenkin nuoren ihmisen taloudella!
Mutta ehkä tässä elämä alkaa kohta taas voittamaan ja toivottavasti loppuviikko ei ole yhtä dramaattinen kuin mun maanantai. Nyt tästä on vaan yksi suunta - ja se suunta vie minut divaanisohvalle odottamaan Satuhäiden alkamista kutipaperi kädessä! Mitä? Siis kulhollinen viinirypäleitä kädessä. Voimahaleja kaikille ja moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti