(Arkisto: tammikuu 2012)
Putouksen eka jakso repi mun
vanhat ja lähes unohtuneet haavat auki. Nimittäin sketsihahmo-kisassa Riku
Niemisen esittämä vanhus Hieno Åhlgreen toi elävästi mieleeni useat vuoteni
Itellan kuljetuspalvelussa Tampereella, tarkemmin katsottuna vuorossa 13.
Muistan eräänkin ikimuistoisen ja tunteiden vuoristorataa sisältäneen työpäivän, jossa ensin vein postilähetyksen taitoluistelija Kiira Korvelle ja vain muutamia hetkiä myöhemmin asiakaskäynti erään hyvin vanhan rouvan luona sai dramaattisen käänteen, kun tämä ilmekään värähtämättä kakkasi olohuoneeseensa ja huusi täysin samaa hokemaa kuin Hieno: "Minä olen vanha!" Siinä samalla sitten pidin muoria pystyssä ja katsoimme yhdessä Tunteita ja Tuoksuja odotellessamme kotihoitajaa avuksi. Tuo sekasortoinen tilanne oli jollain oudolla tapaa kaunis. Ei välttämättä yhtä kaunis kuin Kiira Korpi, mutta silti.
Toinen esimerkki liittyy erääseen yksinäiseen, joskin tosi herttaiseen vanhaan tätiin, jolle vein aina joka toinen viikko vaippalähetyksen. Hänellä oli sellainen hauska tapa, että aina kun saavuin, niin hän riisui itsensä alasti istahtaen keittiön tuolille ja tarjosi aamukahvia. Toisinaan hän oli jo valmiiksi ilman vaatteita. Viimeistään se fakta, että istuessaan hänen tissinsä roikkuivat polvien alapuolella, vei usein juomahaluni. Tai ei vienyt, oikeestihan mulle tuli vaan kauhee aamuhannu! Mitä? En tiiä, kai mulla on vaan ikävä niitä aikoja.
Mut nyt on pakko mennä nukkuun, sillä aamulla on lähtö rantalomalle Balille!! Tai Balille ja Balille, mutta Varissuon kirpputorille etsiin punaisia nahkahousuja. Moi!
Muistan eräänkin ikimuistoisen ja tunteiden vuoristorataa sisältäneen työpäivän, jossa ensin vein postilähetyksen taitoluistelija Kiira Korvelle ja vain muutamia hetkiä myöhemmin asiakaskäynti erään hyvin vanhan rouvan luona sai dramaattisen käänteen, kun tämä ilmekään värähtämättä kakkasi olohuoneeseensa ja huusi täysin samaa hokemaa kuin Hieno: "Minä olen vanha!" Siinä samalla sitten pidin muoria pystyssä ja katsoimme yhdessä Tunteita ja Tuoksuja odotellessamme kotihoitajaa avuksi. Tuo sekasortoinen tilanne oli jollain oudolla tapaa kaunis. Ei välttämättä yhtä kaunis kuin Kiira Korpi, mutta silti.
Toinen esimerkki liittyy erääseen yksinäiseen, joskin tosi herttaiseen vanhaan tätiin, jolle vein aina joka toinen viikko vaippalähetyksen. Hänellä oli sellainen hauska tapa, että aina kun saavuin, niin hän riisui itsensä alasti istahtaen keittiön tuolille ja tarjosi aamukahvia. Toisinaan hän oli jo valmiiksi ilman vaatteita. Viimeistään se fakta, että istuessaan hänen tissinsä roikkuivat polvien alapuolella, vei usein juomahaluni. Tai ei vienyt, oikeestihan mulle tuli vaan kauhee aamuhannu! Mitä? En tiiä, kai mulla on vaan ikävä niitä aikoja.
Mut nyt on pakko mennä nukkuun, sillä aamulla on lähtö rantalomalle Balille!! Tai Balille ja Balille, mutta Varissuon kirpputorille etsiin punaisia nahkahousuja. Moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti