torstai 18. syyskuuta 2014

Saunassa




(Arkisto: elokuu 2012)

Huomenta, tokaisin, kun seisoin kahdenkymmenen eläkeläisen kanssa jonottamassa Kaarinan uimahallin aukeamista kello 05:54 tänä aamuna. Katseeni kiersi ainakin kahdeksat silmäparit ja nyökkäilin hyvien huomenien merkiksi noille ikäihmisille, joidenka kanssa kotvasen kuluttua olisinkin jo puolialasti altaassa.

Tämä keskiviikkoinen aamu oli kuin hento silitys lokinranteilleni - pehmeän kesäinen, vie
notuulinen, mutta silti lämmin. Kaarina on ilman väittelyitä Varsinais-Suomen Berliini - keskusta on ruma kuin konekiväärinaurua viljelevä Lenita Airisto, mutta luonnoltaan ja muulta maisemakuvaltaan kaupunki on kuin henkeäsalpaavan kaunis veistos.

Tunnin tehokkaan aamuvesijuoksun jälkeen piipahdin nopeasti saunassa, missä tavallaan kulminoitui elämän kiertokulku - mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hänestä tavallaan muodostuu uudestaan lapsi ja lopulta viimeisillä vuosillaan hän tarvitsee hoivausta kuin vauva. Nimittäin saunassa olleet kenties 80-vuotiaat miehet olivat matkalla kohti viimeistä hoivausvaihetta, mutta olivat selkeästi tällä hetkellä vielä teini-iän paluupysäkillä.

”Kuulitkos sinä jo, että tämä meidän Mauno pääsi viime viikolla rakastelemaan” tokaisi yksi saunapappa toiselle ja heidän vieressään istunut ilmiselvästi ylpeä ja rehvakkaalla hymyllä varustettu Mauno nautti saamastaan ikänaistenmiehenmaineestaan.

Vilkaisin tätä Maunoa, jonka olemuksesta ja katseesta huokui sellainen sanoma, että koskaan ei ole liian myöhäistä päästä paneen. Olin matalalla profiililla onnellinen heidän puolestaan ja tovin haaveilin itsekin istuvani vuonna 2062 Nokian uimahallissa vanhojen kavereitteni kanssa ja että jollain meistä olisi silloin käynyt samanlainen kahdeksankympin flaksi, kuten Maunolla konsanaan.

Poistuin uimahallista myhäillen, ostin Shelliltä ison kahvin mukaan ja katosin Turun aurinkoisen elokuiseen aamuun.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti