Torstai-iltapäivän vietossa Rivieralla. |
Keskiviikkona 22.10. seikkailimme
tosiaan tovin Luxemburgin pääkaupunki Luxemburgin keskustassa,
kunnes totesimme, että tämähän on kuin heittelisi kuumaa tomaattikeittoa omille kasseilleen - ajanhukkaa ja hieman tuskaista.
Heilahdimmekin siis 400 kilometrin matkan Dijoniin, Ranskaan. Ollilla
oli Dijonista - tuosta maailman sinappipääkaupungista - kovat
odotukset, kun sen sijaan itselleni Dijon oli lähtökohtaisesti koko
Europe Roadtrippimme vähiten odotettu kaupunki.
Ilahduttavasti sain jälleen torua
itseäni tyhmäksi rusakoksi ja ennakkoluuloiseksi kaupunkiurpoksi,
sillä Dijon yllätti positiivisesti. Anteeksi tylyistä ennakkoluuloistani, Dijon! Jos joskus tulet Nokialle, niin tarjoan Sinulle kahvit jätevedenpuhdistamon kyltin luona. No joo, kyseessä on 150 000 asukkaan
ei-todellakaan-pariisilainen kaupunki, sillä ensikokemuksemme mukaan paikalliset
ihmiset eivät v*ttuilleet saatikka nyrpisteleett naamojaan 24/7, vaan hymyilivät kohtalaisen paljon ja etenkin asiakaspalvelijat
olivat aivan mahtavia.
Esimerkiksi yhden viattoman
patonginostoreissun yhteydessä Olli yltyi naureskelemaan paikallisen
Kauppahallin portsarin kanssa varttitunnin ajaksi sekä tuuppimaan toisiaan leikkisästi kikatellen, ja minä puolestaan
halasin kahvilanmyyjää eräästä onnistuneesta kahvinkeittosuorituksesta.
Keskiviikkoillalla lähdimme vielä
uudestaan Dijonin keskustaan haistelemaan arkiyöelämää ja olihan
se vilkasta. Ihmisiä riitti kuppiloissa ja meininki oli eloisa.
Yömyöhään hotellihuoneeseemme palattuamme pystyin pitämään
jatkuvasti näköetäisyyden elämäni peltirakkauteen eli omaan Hondaani (katso kuvagalleria), sillä huoneemme oli katutasossa.
Älypuhelinherätyskellomme eivät
antaneet armoa torstaiaamuna, vaan kello 06:41 alkoi sellainen
pirinäkonsertti, että kahden tähden sivukujahotellimme viereisissä
huoneissakin herättiin. Keski-Ranskasta kantautuneiden huhujen mukaan herätyskellomme äänet kuultiin aina Motpellierin opiskelijakaupungissa saakka.
Hotelliaamupala oli kuin Ylöjärven vaakuna
– ei mikään ihmeellinen, mutta kelpasi. Sen jälkeen huudahdimme
merci kertaa kaksi ja edessämme oli isoin ajokoitos tällä
reissulla.
Roadtripin paras
päivä
Torstai oli lähtökohtaisesti todella
haastava, sillä edessämme oli lähes 1000 kilometrin ajomatka ja
samaan aikaan rakas Hondani oli alkanut kolista ja täristä jatkuvasti
enemmän ja enemmän. Luotin kuitenkin omaan hopeanväriseen autosoturiini
täysin ja lähdimme aamuseiskan jälkeen matkaan täynnä puhtia.
Ensimmäiset sadat kilometrit menivät
mainiosti, mutta suurkaupunki Lyonissa olimme kolmen varttitunnin
verran lähestulkoon kiipelissä, sillä menimme vahingossa väärästä
liittymästä ja yhtäkkiä seikkailimmekin Lyonin loputtomilla
sivukujilla. Noilla hetkillä manasin sitä, että äitini vei minut
ala-asteella puheopetukseen keväällä 1994, jolloin ärrävikani korjattiin. Olisin
nimittäin ollut kuin vanha lyonilaisvelmu noilla kujilla rajun
ärräpuheeni kanssa.
Löysimme kuitenkin erehdyksien, kokeilukujien, armottoman säkän ja pitkälti komeutemme myötä tiemme takaisin valtatielle, ja sitten mentiin taas
kovaa! Puolenpäivän jälkeen koimme totaalisen ilohavahduksen
tajutessamme, että meillähän on mahdollisuus ajaa Välimeren rantaviivatietä pitkin kohti Andorraa. Kilometrejä siinä tuli
lisää parisataa ja aikaa meni myös enemmän, mutta uhosimme Hondassa kovaan ääneen, että
ei meillä ole mitään kotiintuloaikoja! Me ollaan 32-vuotiaita aikamiespoikia ja me mennään Rivieralle uimaan, jos meitä huvittaa!
Lopulta löysimme itsemme
Riviera-maisemista eteläranskalaisesta merenrantakaupungista
nimeltään Séte. Aivan mahtava biitsikaupunki ja kun ilmakin oli
kuin nuori Lola Odusoga – kuuma ja houkutteleva, niin ryntäsimme
rannalle ottamaan aurinkoa sekä polskimaan meressä. Itse olin taas niin innoissani, että sisäinen nudistini meinasi ottaa vallan ja olisin halunnut vain juoksennella alastomana pitkin kaupunkia, mutta onneksi Opa puhui mulle järkeä.
Emme silti löytäneet
pukukoppeja mistään, joten vaihdoimme vaatteet nopeasti
parkkipaikalla. Jos joku paikallinen sételäinen ei ollut ennen
nähnyt pohjoisnokialaisia sukukalleuksia, niin torstaina monelle
sellainen ainutlaatuisuustilaisuus tuli. Onnittelut heille!
Iltapäivän päätteeksi hyppäsimme
takaisin Hondaan. Oli muuten aivan törkeän tuulinen ilma ajaa ja Honda heittelehti jatkuvasti vaarallisesti valtatiellä, mutta pidin
hermoni kurissa, hellittelin kaasujalkaani ja hommat rullasi.
Automatka Ranska läpi ei ole muuten sitten se kaikkein halvin tapa matkustaa. Yhtäältä bensa maksaa saman verran kuin Suomessa eli aivan s**tanasti ja toisaalta tietulleihin heilahti yhteensä yli 50 euroa rahaa, että bonjour vaan! Mutta toisaalta - kuinka monta kertaa sitä tulee elämänsä aikana ajettua ensimmäisellä omalla autollaan jäähyväismatkan Ranskan läpi? Kysyn vaan!
Kun Ranska oli jo lähes halki ajettu ja vaikka tiekylteissä luki, että
Andorra la Vella 172 km (Andorran pääkaupunki), niin torstai ei
ollut lähellekään ohi. Pyreneiden vuoristossa sijaitsevaan 80 000
asukkaan Andorraan pääsee ainoastaan kahta kautta ja molemmat tiet
mutkittelevat vuoria pitkin.
Alkuillalla tapahtui myös yksi unohtumaton hetki, jolloin sain mahdollisuuden antaa pehmonalleni eteenpäin. Koko tarina löytyy TÄSTÄ.
Illalla Andorrasta kylmiä kaljoja juodessamme heitimme ylävitoset ja sanoimme yhteen ääneen, että olipas mahtava päivä! Andorrasta ja kaikista vuoristoseikkailuista lisää lähipäivinä.
Alkuillalla tapahtui myös yksi unohtumaton hetki, jolloin sain mahdollisuuden antaa pehmonalleni eteenpäin. Koko tarina löytyy TÄSTÄ.
Illalla Andorrasta kylmiä kaljoja juodessamme heitimme ylävitoset ja sanoimme yhteen ääneen, että olipas mahtava päivä! Andorrasta ja kaikista vuoristoseikkailuista lisää lähipäivinä.
Riviera TV oli torstaina polskimassa Välimeressä. Katso video TÄSTÄ.
Kuvia Ranskasta löytyy tästä alta:
Dijonissa keikistelemässä persettä. |
Dijonin keskusta. |
Dijonin keskusta ja Ollin junttimaisen upea poseeraussuoritus. |
Yksi keskustakuva vielä tässä. |
Mä kurkin hotellihuoneesta, että Honda on tallessa. |
Séte, Etelä-Ranska. |
Séte. |
Séten kadut, taustalla Välimeri ja tottakai Hondan kulma. |
Matkalla biitsille. |
Halailemassa Hondan kanssa. |
Séten uimarannat olivat mahtavia. |
Mä olin taistelemassa aaltoja vastaan. |
Matkalla mereen taas. |
Mä ja Opa. |
Peace. |
Kohti Andorran vuoristoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti