Terveisiä Kaunasista! Olen meinannut olla täällä kerran aiemminkin, mutta karvainen poikani ja elämäni tärkein, Seppo-koira, esti matkani. Se oli iskän ja pojan rajattoman ystävyyden sekä rakkauden ensimmäinen suuri askel. Ikuiset ystävykset.
Pelasin vuonna 2010 Ilveksessä jalkapalloa. Pitkän kauden päätteeksi oli edessä paljon odotettu kauden päätösreissu, joka etenkin joukkueurheilussa tarkoittaa sitä, että lähdetään joukkueen kesken jonnekin juopottelemaan moneksi päiväksi.
Päätösreissumme suuntautui marraskuussa 2010 Kaunasiin, Liettuaan.
Joukkueen monivuotisena kapteenina itselläni oli myös paljon haikeutta, sillä olin muuttanut kesän aikana Tampereelta Turkuun ja Ilves-urani tuli päätökseensä. Viimeinen yhteinen tilaisuus jätkien kanssa. Olimme hilpeissä tunnelmissa Pirkkalan lentokentällä valmiina lentämään Liettuaan. Seurueessa oli mukana myös Olli, jonka kanssa olemme nyt täällä Kaunasissa. Ollessamme jo lentokentällä soitti silloinen tyttöystäväni hätääntyneenä ja kertoi, että 10-viikkoinen Seppo-koira on pahassa pissataudissa ja on muutenkin huonossa kunnossa.
Olimme tosiaan hankkineet Sepon pari viikkoa ennen tätä päätösreissua. Siinä sitten joukkuetoverini astelivat jo lentokoneeseen ja itse olin paniikissa puhelimessa. Nimeäni kuulutettiin pariinkin otteeseen, jonka jälkeen sanoin lentovirkailijoille, etten ole astumassa lentokoneeseen. Vilkuttelin jätkille ja toivottelin tekstiviesteillä hyvää päätösreissua.
Sitten lähdin taksilla äitini luokse Pohjois-Nokialle, hyppäsin autooni, ajoin ylinopeutta Turkuun ja valvoin/torkahtelin koko yön laminaattilattialla koiranpentuni Sepon vieressä hänen kuolatessa naamallani.
En katunut hetkeäkään, että missasin päätösreissun. Seppo on mun poika! Seuraavana päivänä eläinlääkärissä kävi ilmi, että Seppo on luultavasti myös syönyt kohtalaisen ison kiven. Hiljalleen Sepi toipui ja oli taas vilkas hölmö itsensä.
Tänään olen vihdoin täällä Kaunasissa. Ja olemme täsmälleen samassa hotellissa, missä olisin ollut neljä vuotta sitten. Nice! Seppo on Suomessa, mutta avaimenperässäni ja ajatuksissani hän on mukana. Ikuiset ystävykset. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti