Liettua

Kaunasin upea kävelykatu, Vilniaus gatve.

Heräsimme lauantaina baltialaiskukonlaulun aikaan, nautimme kertakaikkisen maittavan aamupalan hotellilla ja suuntasimme Hondallani Latvian pääkaupunki Riian ydinkeskustasta kohti Liettuaa ja Kaunasia. Via Baltica -valtatien villi ajokulttuuri ei tuntunut enää missään ja kaasuttelin itsekin menemään kuin nuori tuuheapannuinen Juha Kankkunen konsanaan. Itse asiassa ohittelin itsekin aivan perkeleesti!

Alle sadan kilometrin päässä Kaunasista suhautimme Panevėžys-nimisen kaupungin läpi. Tässä Liettuan viidenneksi suurimmassa kaupungissa asuu noin 100 000 ihmistä, joista lähes 100% on etniseltä alkuperältään liettulaisia. Kaupunki oli kuin suunnitelma Guggenheimin tuomisesta Helsinkiin – perkeleen ruma, pöyristyttävän harmaa ja kaiken kaikkiaan ihan kauhea. Kaiken tuon hirvityksen keskellä oli kuitenkin todella näyttävä ja spektaakkelimaisen iso Cido Arena -monitoimihalli, missä järjestetään konsertteja ja missä paikallinen ykköseura BC Lietkabelis pelaa koripalloa. Liettuahan on koripallohullu maa.

Saavuimme lauantaialkuiltapäivällä Kaunasiin ja löysimme uskomattomasti heti ykkösellä hotellille. Siis meillähän ei ole mukanamme mitään navigaattoreita, vaan Euroopan tiekartasto paperiversiona, kuten nyt vaan kunnon Roadtripissä kuuluukin olla. Ajoimme keskustan läpi ja Olli muisteli neljän vuoden takaista reissuaan ja löysi kerrasta hotellille.

Kaunas on todella kaunis ja sympaattinen kaupunki. Kaupungin sydän on eittämättä keskustan kävelykatu Vilniaus gatve, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin ja jonka ympärillä on varovaisen arvion mukaan noin miljoona kahvilaa.

Löysimme kävelykadun sivukadulta paljon kehutun Pas Romano Paolo -ravintolan ja voi morjens! Sekä minä että Olli olimme oitis sitä mieltä, että tulipas sitten syötyä paras pizza ikinä koskaan! Itse pizzan täydellisyyden lisäksi palvelu on mahtavaa, sillä asiakkaiden saapuessa kätteli ravintolan omistaja ja paikallinen legenda Paolo jokaisen asiakkaan, jonka lisäksi mies antoi vilpittömän hymyn sekä flirttaili viiksillään. Kannattaa laittaa tuon ravintolan nimi muistiin.

Ja monelle saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös Liettuassa on Hesburgereita. Niitä oli myös Latviassa ja niitä on Liettuassa. Emme siis missään nimessä käyneet siellä syömässä. Kävimme myös Kaunasin luonnontieteellisessä museossa ja olipas siellä hienoja täytettyjä eläimiä. Wautsi!

Sunnuntaiaamupäivällä lähdimme 500 kilometrin reissulle kohti Puolan pääkaupunki Varsovaa, missä olemme pari päivää sellaisessa ränsistyneessä puolen tähden hotellissa suurkaupungin laitakujilla. 

Niin muuten joo, Liettuan ja Puolan rajalla Honda viittoiltiin sivuun ja mut käskettiin ulos autosta. Hymyilin vienosti puolaa puhuvalle keski-ikäiselle rajatarkastajatädille ja juttelin samalla hänelle sujuvaa suomea. Hetken aikaa viittoilimme toisillemme puhuen omia äidinkieliämme, kunnes sain luvan palata autoon ja suhauttaa Puolaan. Nice!

Tässä kuvia Liettuasta:
Videonpätkiä + kuvia myös täällä: http://instagram.com/petteripoukka

En muista täämän pikkukaupungin nimeä. Istun kivellä kahvilla.

Villi ja vaarallinen Via Baltica.

Kaunasin pääkatu Vilniaus gatve.

Allekirjoittanut Vilniaus gatvella.

Olli Vilniaus gatvella.

Pas Romano Paolo - maailman paras pizzapaikka!

Maailman paras pizza!

Vilniaus gatve taas tässä juu juu.

Hesburger Vilniaus gatvella.

Minä ja jääkarhu.

Opa tietokoneen ääressä meidän hotellihuoneessa.

Hissimorjens!

Kiitos, Liettua. Ja sitten kohti Puolaa.

Kaunis Via Baltica.

Kohti Varsovaa.

Pari kahvia, vitonen silmään ja ylinopeutta, että pärjää Via Balticalla.

Tässä ollaan Liettuan ja Puolan raja-asemalla. Kenties me ollaan tässä kuvassa puoliksi Liettuassa ja puoliksi Puolassa.