Luxemburg

Upea Luxemburg.

Moi! Olipas tapahtumarikas tiistai, sillä olimme yhden päivän aikana kolmessa eri maassa. Aamulla heräsimme Hollannissa, päivän vietimme Belgiassa ja iltapäivän päätteeksi saavuimme Luxemburgiin.

Belgian pikkukaupunkien läpi ajaminen oli hieno kokemus, mutta pääsymme Luxemburgiin ei tullut missään nimessä helpolla. Nimittäin tietyöt, tajuton syysmyrsky sekä muut pienet vastoinkäymiset pidensivät jatkuvasti saapumistamme tuonne aivan tyrmistyttävän upeaan maahan.

Lopulta olimme Luxemburgin rajoilla ja pian myös hotellillamme, joka sijaitsi sympaattisessa pikkukylässä nimeltä Hoscheid. Jos joku tulisi jostain ihmeen syystä osoittamaan kirvestä ohimolleni ja käskisi kuvailla Luxemburgin sääoloja, niin voisin todeta, että Luxemburgin sää on kuin naisen mieliala - vaihtuu koko ajan ja esimerkiksi kymmenen sekunnin sisällä voi olla myrskyistä sekä lempeää aurinkoisuutta.

Mielikuvat Luxemburgista romukoppaan

Mulla ja Ollilla oli ollut Luxemburgista aiemmin sellaiset mielikuvat, että sehän on aivan pieni maa, joka on kaikin puolin melkoisen mitäänsanomaton. Kuinka väärässä olimmekaan! Ihan oikein hävettää tuollainen harhaluulo ja tätä kirjoittaessani riisuinkin itseni hetkeksi alasti ja läpsin itseäni rangaistukseksi persposkille varovaisen arvioni mukaan tusinan kertaa.

Luxemburgissa on asukkaita kuitenkin noin puoli miljoonaa ja itse asiassa puolet maan pinta-alasta on kansallispuistoa. Luonnosta ja seikkailusta pitävän paratiisi. Maisemat ovatkin tajunnanräjäyttäviä. Ihan käsittämättömän kaunis vuoristomaisema rakastelee silmiä ja tekee rauhallisuuden aaltoja omalle henkiselle kapasiteetille.

Kävimme tiistai-iltapalalla hotellimme tunnelmallisessa aularavintolassa, missä oli kohtalaisen paljon myös paikallisia ihmisiä istumassa iltaa. Sanoin Opalle, että nyt mä olen ansainnut kylmän kaljan! Opa rapsutteli muhkeaa matkapartaansa myöntyväisen näköisenä. Olin nauttinut yli kaksi viikkoa sitten Tallinnan vanhassakaupungissa yhden maailmanympärysreissukaljan ja nyt tiistai-iltana, kun paikallinen hoscheidiläinen kylmä olut sinkoutui kurkkuuni, tajuni meinasi lähteä jonnekin Itä-Saksaan asti silkasta raukeuden ja onnellisuuden tuomasta kombinaatiosta.

Keskiviikkoaamupala samaisessa hotelliaularavintolassa oli monipuolinen ja hyvä. Sitten pakkasimme taas rinkkamme ja suuntasimme 50 kilometriä etelään kohti Luxemburgin pääkaupunkia, jonka nimi on myös Luxemburg. Tässä kohtaa astuikin esiin ainoat negatiiviset kokemuksemme tästä ihanasta maasta - urpot tieinsinöörit.

Yhden päätien toinen kaista oli tietyön takia suljettu, jonka vuoksi kiertotiet oli tehty kolmella sanalla kuvailtuna aivan päin h*lvettiä ja kolmen kilometrin etenemiseen meni melkein tunti. Emme olisi voineet ikinä kuvitellakaan, että Luxemburgissa on edes olemassa niin paljon autoja, mitä tuossa ruuhkaviidakossa oli.

Pakko päästä joskus takaisin

Toisaalta, ruuhkan takia jouduimme (tai siis pääsimme) ajamaan Ettelbruckin kaupungin läpi. Huh huh, kun oli kaunis kaupunki, minne on joskus pakko päästä takaisin! Keskusta oli isompi kuin Tampereen Hämeenkatu sivukatuineen, mutta silti tuolla Ettelbruckissa on Wikipedia-tarkistuksen mukaan ainoastaan 7700 vakituista asukasta. Painakaa kaupunki mieleen ja menkää sinne!

Kävimme pääkaupunki Luxemburgissa kahvilla ja tunnustelemassa ilmapiiriä. Reilun 100 000 asukkaan kaupungissa oli hieman ison maailman meininkiä, mutta ei silti kuitenkaan. Luxemburgin kaupunki oli vähän sellainen Puolan pääkaupunki Varsovan pikkuvelin serkku, jolla on nahkafetissi sekä taipumus haistella liimaa - tavallaan isotteleva, mutta kuitenkin harmiton pikku tuhnu.

Pohjois-Luxemburgissa (missä hotellimmekin sijaitsi) puhuttiin saksaa ja Etelä-Luxemburgissa (missä sijaitsi puolestaan tuo pääkaupunki) puhuttiin ranskaa. Englanti ei kuulunut juuri kenenkään osaamiseen, joten melko hassunkurisia kommunikaatiotilanteita tuli taas jatkuvasti, mutta aina niistä selvittiin. Aivan mahtava maa. Niin upea ja rauhoittava, että sitä voisi kuvitella vaikka muuttavansa joskus Luxemburgiin. Suosittelemme kaikille lomamatkaa tänne!

Seuraavaksi matkamme jatkui reilut 400 kilometriä Dijoniin, Ranskaan, minne saavuimme keskiviikkoiltapäivällä 22.10. Hieno kaupunki ja siitä lisää sitten tässä myöhemmin. Moro!

Luxemburg TV:n pojat etsimässä hotellia. Katso video TÄSTÄ.

Kuvia Luxemburgista löytyy tästä alta.