Heräsimme tiistaiaamuna puolen tähden
hotellistamme Varsovan sivukujilta, Puolasta, ja ostimme siinä sitten kuuden euron
hotelliaamiaisen. Aamupalasetti oli odotetusti kuin ostaisi
Janakkalasta rivitalokolmion ja kuuntelisi Dingoa tosissaan –
kyseenalainen ja erittäin keskinkertainen kokonaisuus. Lisäksi
samaan aikaan aamupalalle heilahti noin 30 äänekkään
keski-ikäisen venäläisnaisen turistiryhmä, joten pekonilta rinnuksilla,
kaatuneilta kahvikupeilta sekä välinpitämättömiltä
ryhmäpieruilta ei voitu välttyä.
Selvisimme kuitenkin tuosta erilaisesta ja lopulta oikein hassunkurisesta
aamiaiskombosta voittajina, pakkasimme taas rinkkamme, menimme lähimmälle
huoltoasemalle ottamaan tankin täyteen bensaa ja sitten määränpäänä
oli 600 kilometrin päässä sijaisteva Berliini.
Alle tunnin saimme
vielä nauttia puolalaisesta päin h*lvettiä -henkisestä
liikennekulttuurista ja keskustan kaaoksesta, kunnes löysimme
valtatielle ja sitten minä annoin kaasujalkani laulaa! 150
kilometrin tuntinopeudella neljä tuntia eteenpäin ja Berliiniin
saavuttuamme Olli suoritti timanttisen kovan paperikarttalukemisen ja
yhtäkkiä olimmekin gesthousessamme. Puolasta Saksaan päästyämme liikennekulttuurikin muuttui karvan verran järkevämmäksi.
Emme suinkaan jääneet naustiskelemaan
viihtyisästä berliiniläisgesthousestamme sen enempää, vaan heitimme
tuulennopeasti rinkkamme huoneeseemme ja lähdimme apostolin
kyydeillä kohti kilometrin päässä sijaistevaa ydinkeskustaa ja
Berliinin eläintarhaa.
Oli hienoa istuskella muutaman metrin
päässä sarvikuonosta, katsoa tiikeriä silmiin puolen metrin etäisyydeltä, ottaa yllätysvalokuva paskantavasta leopardista, tiirailla jääkarhuja sekä tuijottaa eläintarhan vessassa peiliin. Peilistä minä vastaan katselun huomattavan isot etuhampaat omistava nokialaismiesrusakko. No mutta
se etuhampaistani ja eteenpäin.
Unohtumaton keskiviikko
Keskiviikosta muodostui yksi elämäni
parhaimmista päivistä ikinä. Heräsimme gesthousesta ja kävimme
korttelin toisessa päässä aamupalalla. Ravintola oli
tyrmistyttävän sympaattinen ja tavallaan se symbolisoi koko 3,5
miljoonan asukkaan Berliiniä – mukava, turvallinen, lämminhenkinen
ja vapaamielinen.
Aamupalan jälkeen palasimme
gesthouselle, palautimme avaimet ja siirryimme hieman toiselle
puolelle Berliiniä hotellille. Lähdimme välittömästi seikkailumielellä
metroasemalle ja astelimme etsimään Berliinin muuria. Kovalla asenteella ja
pohjoisnokialaisnuorukaisten intuitiolla muuri löytyi ihan nopeasti.
Oli tosi upea tunne istuskella Berliinin muurilla ja tuntea samalla
kuinka historia ja nykypäivä ikään kuin olivat molemmat läsnä.
Berliinin muuri sijaitsee siis aivan
täysin keskellä vilkasta sivukeskusta, missä on kerrostaloja sekä
satoja liikkeitä. Muurilla poseeraamisen jälkeen apostolin
kyyditimme itsemme edesmenneen DDR:n maisemiin. Itä-Saksa-henkisiä
myymälöitä ja täyteen ahdettuja kaksikerroksisia turistibusseja
oli kaikkialla.
Iltapäivän päätteeksi käväisimme
hotellilla ja sitten olikin edessä kauan odottamani konsertti, kun
suosikkiartistini – viulua, rokkia, hiphoppia ja tanssia yhdistävä Lindsey
Stirling – oli esiintymässä Columbia-musiikkihallissa. Keikka
oli paras, missä olen ikinä ollut, joten kirjoitin siitä isomman
tekstin erikseen.
Tunteikas raportti Lindsey Stirlingin keikasta löytyy TÄSTÄ.
Tunteikas raportti Lindsey Stirlingin keikasta löytyy TÄSTÄ.
Berliini, I love you!
Torstaiaamuna matkamme jatkuu ehkäpä noin 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Hampuriin. Moi!
Torstaiaamuna matkamme jatkuu ehkäpä noin 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Hampuriin. Moi!
Muutama Berliini-video:
Kuvia Berliinistä:
Matkalla Varsovasta Berliiniin. 160 mittarissa ja kahvia naamatauluun. |
Kovaa kyytiä! |
Kun mennään 160 km/h, niin turvaväli on hyvä pitää kolmessa metrissä. |
Saavuttu juuri Berliiniin. |
Istumapissafanina tämä on upeaa. |
Berlin. |
Aivan järkyttävän hyvää nuudelikanaa tuli kiskottua. |
Berliiniläinen Lidl. Viinaa myydään halvalla. Ei kieltoja, vaan vapautta ja Saksa voi oikein hyvin. |
Mä ja sarvikuono Berliinin eläintarhassa. |
Mulla menee aina sekaisin että kumpi on kumpi, mutta siis tässä on Olli ja yksi punamustatakkinen apinapatsas. |
Naali. |
Berliinin muurilla rauhoittumassa. |
Opa kiipesi DDR:ään. |
Berliinin kovimmat pohjoisnokialaisraatelijat. |
Menossa maailman parhaalle keikalle ja lähetin supertähdelle terveiseni. |
Pientä jännitystä havaittavissa ennen Lindsey Stirlingin keikkaa. |
Te ootte kyä huikeita kavereita! Vähän mua harmittaa, ettei mulla oo - vielä ainakaan - samanlaista reissua edessä, mutta ehkä joku kaunis päivä.
VastaaPoistaBongasin tän blogin jonkun kaverin Facebook-seinältä ja pakkohan tätä oli alkaa lukee. Ja tälläin vajaa kakskytä vuotta Ylöjärvellä asuneena pakko myös heittää kunniamaininta kaikista osuvista läpistä!
Pitäkää jätkät hei huikee reissu ja toivon mukaan näitä tekstejä pääsee lukeen viä pitkän aikaa!
Kiitti kehuista ja tsemppauksesta! Tuollaisesta palautteesta tulee mahtava fiilis. Saavuttiin juuri pieneen saksalaiskaupunki Wallenhorstiin ja lauantaiaamulla sitten Amsterdamiin. Hyvää viikonloppua! :)
PoistaAivan huippu tekstiä. Pitäkää lippu kokeella!
VastaaPoista