Puola

Sunnuntaiaamu avautui Kaunasissa seesteisenä. Nautimme raikkaan aamupalan hotellin ravintolassa, kävimme pusertamassa reippaat aamukakat ja sitten olikin aika lähteä 500 kilometrin ajomatkalle Liettuasta Puolaan. Tarkemmin katsottuna määränpäänä oli pääkaupunki Varsova.

Puolaan päästyämme jatkui Via Baltican ajokulttuuri villinä sekä hämmentävän sekasortoisena. Toisaalta, Via Balticalla vallitsee pääsääntöisesti mielipuolisen outo harmonia, sillä kun 90% kuskeista ajaa aivan päin h*lvettiä, niin jollain oudolla tapaa liikenne se vaan sujuu – vaarallisesti, mutta kuitenkin.

Yksi selkeä merkki Puolan umpihullusta liikennekulttuurista on kiistattomasti se fakta, että Via Baltican tien viereisissä ojissa oli ehkäpä parin kilometrin välein risti, jonka vieressä kukkia. Yhden ristin luona oli jopa vanhempi rouva siistimässä ojaa ja ristiä eli mitä ilmeisimmin hänen poikansa oli ajanut kolarin siinä kohtaa aikoinaan. Surullista, mutta ei lainkaan yllättävää tuollainen ristiviidakko.

Toinen huomionarvoinen juttu Puolasta oli sellainen, että Liettuan rajalta satoja kilometrejä aina Varsovaan asti oli periaatteessa vaan pelkkää peltoa ja harmaan rumaa maisemaa. Välillä sitä havahtui, että ajammeko me tässä nyt ylinopeutta jossain Kauhavalla ja näkyykö oikealla pian puukkomuseo. Ei näkynyt. Näkyi ainoastaan tyrmistyttävän ankeita kaupunkeja, joidenka läpi suhauttelimme.

Varsova – tajuttoman iso metropoli

Saavuimme pääkaupunki Varsovaan sunnuntai-iltapäivällä ja heti alkuun tiekylttimiehet veivät mua ja opaa 6-0, sillä kahdessa isossa tienreunuskyltissä luki Centrum ja kun seurasimme kyseisiä kylttejä, niin puolen kilometrin päässä tuli samanlainen Cemtrum-kyltti, jonka yli oli vedetty iso punainen rasti. Siinä sitten teimme johtopäätöksiä ja luotimme intuitioomme. Lopulta selvitimme tiemme kohti jättimäistä keskustaa.

Hei, varsovalaiset tiekylttimiehet, jos luette tätä blogia, niin tervetuloa Nokialle. Me ohjataan teidät silloin jätevedenpuhdistamolle, niin opitte olemaan!

Meidän oli myös vaikea ymmärtää, että mitä ihmettä on liikkunut varsovalaisten tieinsinöörien päisssä, sillä saapuessamme ydinkeskustaa kohti isoa väylää pitkin joutuivat kaikki autot pysähtymään puolen kilometrin välein punaisiin valoihin. Eteneminen oli kuin olisi mennyt pulkkamäkeen heinäkuussa - naurettavaa paikallaan pomppimista, missä mieleen tulee lähinnä yksi kysymys: "Mitä jjjjumalauta tää on, eijjumalauta?"

Ja hei, onko kukaan ajanut liikenneympyröissä, missä on punaiset valot? Joo-o, ja täällä oli yhdessä liikenneympyrässä kolmet (3!) punaiset valot. Varsin kaoottinen ja sekava setti kaikkiaan. Mutta parin tunnin harhailun jälkeen löysimme meidän puolen tähden hotellin varsovan sivukujilta. Hyvä fiilis!

Sunnuntai-illalla ostoskeskuksessa ollessa havahduimme ihan mukavaan tosiasiaan – puolalaiset ovat todella paljon samanlaisia kuin suomalaiset. Jos mut oltaisi tuotu alastomana sekä silmät kiinni tuohon ostoskeskukseen ja käsketty vesipyssy ohimolla sanomaan nopeasti, että missä sä olet senkin isoetuhampainen miesrusakko, niin olisin sanonut, että Raision Mylly-kauppakeskuksessa.

Samankaltaisia kauppoja ja ennen kaikkea ihmisten eleet, toimintamallit ja ulkonäkö vastaavat hyvin paljon suomalaisten touhuja. Tunsimme olevamme kuin kotonamme. Ja aina kun paikallinen myyjä ei osannut puhua sanaakaan englantia sökertäen meille puolaa, niin puhuimme takaisia suomea, hymyilimme ja näytimme käsillämme loput hommat. Hienoo!

Puolalaiset eivät hymyile. He eivät tervehdi. Siltikin, heissä on samankaltaista hiljaista ihmishienoutta kuin suomalaisissakin. Summa summarum: pidimme puolalaisista oitis!

Ydinkeskustan suuruus sekä vanhankaupungin kauneus

Olimme tosiaan kaksi päivää Varsovassa. Suuntasin maanantaiaamuna 10 kilometrin juoksulenkille Varsovan lähiöihin. Mitä syvemmälle lähiöihin kirmasin sitä enemmän tuntui kuin olisin juossut esimerkiksi jossain Tammelan kaupunginosassa, Tampereella. Kerrostalot olivat samanlaisia ja ihmisten arkipuuhat olivat kuin Suomesta. Me olemme sisarusmaita selkeästi!

Lähdimme Ollin kanssa aamupäivän päätteeksi bussilla ydinkeskustaan ja vasta astuttuamme bussista ulos avautui Varsovan valtava metropolimaisuus meille kunnolla. Tuo 1,7 miljoonan kaupunki on upea. Kävimme mm. ydinkeskustassa sijaitsevassa lähes 200 metrin korkeudessa Kulttuurin ja tieteen palatsissa, ja sieltä katsottuna uljaan Varsovan kerrostalomeri jatkui loputtomiin.

Varsovan vanhakaupunki se vasta ihana onkin. Käveleminen siellä tuntui ennenkokemattoman kivalta ja kaikki näytti täydelliseltä. satoja pubeja, kahviloita, ravintoloita, katutaiteilijoita ja ihmisiä kaikkialta. Mahtavaa!

Jos vanhankaupungin kanssa voisi mennä kihloihin, niin olisin ollut jo toinen polvi katukivetyksellä kosimassa sitä kaikkea kauneutta ja kivitaloromanttisuutta. Vanhankaupungin ajattomuus ja mukava tunnelma toivat kehooni tietyn raukeuden. Taputtelinkin itseäni henkisesti olalle ja kuiskailin itselleni: ”Mahtavaa, että uskalsin jättää kaiken ja lähteä tälle reissulle ympäri maailman.”

Tällaiset fiilikset kantavat koko loppuelämän.

Tiistaiaamuna suunnitelmissamme on nauttia reilu aamupala, sen jälkeen hypätä Hondaan ja lähteä Saksaan. Määränpäänä 3,5 miljoonan asukkaan Berliini, missä olemme kaksi päivää. Terveisiä Suomeen, moi!

Kohti Varsovaa.

Tässä on puolalainen näkymä suurkaupunkien ulopuolella.

Alkoholia saa kaikkialta ja aina. Ja halvalla.

Honda siinä tyytyväisenä parkissa meidän puolen tähden hotellin edessä. Tosi ruma hotelli. Viihdyttiin silti tosi hyvin!

Varsovan keskusta.

Varsovan keskusta.

200 metrin korkeudessa Kulttuurin ja tieteen palatsin korkeuksissa Varsovan ydinkeskustassa.

Hissityöntekijä ajelutti ihmisiä 0-30 kerroksen välissä.

Varsova, we love you! <3

Vanhassakaupungissa lankuttamassa.

Ihana vanhakaupunki.

Ystävykset vanhassakaupungissa.