Jäähyväiset Hondalle

Kuvassa minä ja uusi omistaja, ukrainalainen Konstantyn.

Petteri & Honda 14.2.2004 – 25.10.2014

Honda Civic oli ensimmäinen oma autoni. En olis ikinä uskonut, millainen matka tässä tuleekaan yhdessä ajettua ja koettua. Ostin Hondan vuonna 2004 Lempäälästä ensirakkauteni isän kontaktien kautta. En tiedä autoista paljoakaan, mutta kummasti sitä omasta autosta tulee vuosien myötä todella tärkeä. Vuosien aikana sitä kiintyy omaan autoonsa.

10 vuotta ja 8 kuukautta sekä 265 000 kilometriä yhteistä taivalta takana. Tässä on haikea, mutta hieno fiilis nyt.

Ootteko koskaan miettineet, kuinka tiivis osa elämäänne autonne on? Omassa autossa ihminen kokee tunnetasolla kaikki elämän ala- ja ylämäet. Itselleni Honda on ollut aina maailman rauhoittavin paikka. Kun olen ollut esimerkiksi alakuloinen, olen hypännyt Hondaani ja ajellut ympäri kaupunkeja ja maalaisseutuja, jolloin maisemien vaihtuessa mieli on levännyt.

Hondani repsikanpenkillä on istunut elämäni kaikki tärkeimmät naiset. Hondallani kävin aikoinaan noutamassa 8-viikkoisen ja peloissaan vikisseen Seppo-koirani. Hondani repsikanpenkillä ystävättäreni kuolemansairas koira nukutettiin viimeiseen uneen. Hondallani olen ajanut häihin ja hautajaisiin, kokenut ilot ja surut, kuskannut parhaat kaverit ja tutut. Tiivistettynä iso osa elämääni kulminoituu omaan autooni.

Ajelin pari vuotta sitten Turusta Nokialle ja mietin, kuinka paljon oikein pidänkään autostani ja kuinka paljon muistoja siihen liittyy. Samalla tiedostin, että vuosimallia -96 Hondani oli jo ränsistynyt. Sitten sain vision unohtumattomasta tavasta juhlistaa pitkää yhteiseloamme ja yhtäkkiä kaikki oli selvää – halusin ajaa lähivuosina Hondallani viimeisen matkan läpi Euroopan.

Viimeinen matka

Nyt lokakuussa tämä toteutui ja ajoin yhteensä 4750 kilometriä Nokialta Barcelonaan. Sydänystäväni Olli istui repsikanpenkillä kartanlukijana ja tiimimme toimi saumattomasti.

Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Andorra ja Espanja. Valtateitä, miljoonakaupunkien kaoottisia keskustoja sekä hiljaisia pikkuteitä maalaisseuduilla. Vaaratilanteita ja kovaa kyytiä.

Lauantaina 25.10. hyvästelin Hondan, ruuvasin rekkarit irti, tein luovutuskirjasopimuksen ja laitoin meilillä dokumentit Trafiin. Honda tulee viettämään eläkepäiviään Barcelonan laitamilla ukrainalaisen perheen autona. Kauppahinta oli yhdet kahvit. Yllä olevassa kuvassa olemme minä ja uusi omistaja Konstantyn. Tämä oli minun tapani luopua ensimmäisestä omasta autostani. Tämä matka ja yhteinen taival säilyvät muistoissa ikuisesti.

Miten pohjoisnokialainen ja espanjalaistunut ukrainalainen saivat yhteyden toisiinsa? No Ollin entisen työkaverin kaveri asuu Barcelonassa ja hän sitten tiedusteli sieltä täältä autontarveasioita. Ja sellainen löytyi. Matkaoppaana toimiva äärettömän mukava Pasi toimi autokauppahetkellä tulkkina ja kaikki meni nappiin. Jes!

Mä ja Olli lähdetään sunnuntaina 26.10. kahden viikon laivareissulle kohti Amerikkaa. Hektisten viikkojen jälkeen nyt on hyvä aika pysähtyä, katsella valtamerta ja kirjoittaa lisää.

Laivalla aion kirjoittaa kokonaisen romaanin mun ja Hondan matkasta, tapahtumista, elämänkäänteistä sekä yhteisestä taipaleesta.

Palataan!