keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Belgia

Honda ja mä formulakisoistaan tunnetun pikkukaupunki Span keskustassa.
Lähdimme tiistaiaamuna 21.10. Tilburgista, Hollannista, kohti Belgiaa ja Luxemburgia. Parin tunnin ajomatkan jälkeen päätimme tehdä puolipäivävisiitin Liegeen, noin 200 000 asukkaan kaupunkiin.

Liegen katukuva oli kuin Paula Koivuniemi ilman meikkiä – rönsyinen, vähän likainen, luultavasti jo jostain 1500-luvulta lähtien ylpeänä pystyssä seissyt ja vähän kulahtanut. Kuitenkin omalla tavallaan jännittävän hieno.

Söimme lounaaksi rullakebabit ja en tiedä, onko tässä kyseessä hieman reissuhuumaa, mutta mielestämme kyseessä oli yhdet kaikkien aikojen parhammista kebabeista ikinä. Jälkiruuaksi nautimme aromikkaat sumoit ydinkeskustan kahvilassa, missä henkilökunta puhui ranskaa, jukeboksissa soi vanha ranskalainen musiikki, sikarien tuoksu pursusi kyselemättä ihohuokosiimme ja tunnelma oli kuin mustavalkoisista leffoista. Pidimme paikasta tosi paljon.

Liegestä jatkoimme valtatielle ja meillä olisi ollut suora sekä varsin nopea reitti suoraan Luxemburgiin, mutta emme todellakaan menneet sieltä mistä automatka-aita on matalin, vaan Olli luki Euroopan tiekarttaamme niin määrätietoisesti, että päätimme mennä pikkuteitä pitkin.

Intuitiolla ja hyvällä sykkeellä pikkukylien läpi Luxemburgiin

Tuo ratkaisumme tutustua belgialaisiin pikkukyliin osoittautui mahtavaksi, sillä näimme vinon pinon belgialaisia sekä luxemburgilaisia kaupunginpahasia ja -hyväsiä. Jälleen kerran tuli todistettua se tosiasia, että pitää vaan rohkeasti tarttua hetkiin ja mennä kohti tuntemattomia asioita ja teitä.

Mitä sitten, jos hommat menevät välillä päin persettä? No ei mitään. Sitten mennään vaan eteenpäin, kunnes tulee uusia virheitä ja epäonnistumisia. Ja välillä tulee isoja onnistumisia. Elämä kantaa. Niin kuin joku viisas on joskus sanonut, että laivat ovat turvassa satamassa, mutta eihän niitä laivoja ole satamassa lojumiseen tehty. Kyllä maailma vaan on aivan uskomattoman kaunis!

Ajoimme mm. läpi Spa-nimisen belgialaispikkukaupungin, joka on kuuluisa F1-formulakisoistaan. Kaupunki oli hieno ja selkeästi varakkaiden ihmisten suosiossa, sillä 10 000 asukkaan Spassa oli pari Casinoa, merkkikauppoja, isoja hotelleja sekä kaikkea muuta siltä väliltä. Kaksi nokialaista junttia oli vähän hämillään, että mitäs ökymeininkiä tämä tällainen oikein on.

Pyörähdimme myös formularadan nurkilla, mutta vartijat eivät päästäneet meitä radalle asti, joten vastalauseena ja pohjoisnokialaisena protestina kävimme virtsaamassa rataa ympäröivään metsännurkkaan. Siinä kepillistä pusikkoon heittäessäni kuvittelin hetken olevani s**tanan nopea formulatähti ja että ympärilläni parveili tuhansittain ellei peräti miljardittain naisia. Havahduin kuitenkin nopeasti todellisuuteen virtsatessani omien kengänkärkieni päälle, jonka jälkeen hinkkasin kenkiä ruohoon ja sitten jatkoimme matkaa.

Samalla, kun ajelimme pitkin poikin Belgiaa, tajusimme Ollin kanssa, että Hollannin hienous oli ollut osittain suurta illuusiota. Nimittäin Belgiaan verrattuna Hollanti on kuin karuselliin työnnetty parkanolainen kirjastotäti – väsynyt ja vailla mielenkiintoa.

Tykästyimme Belgiaan todella paljon ja moniviikkoinen Belgia Roadtrip kuulostaa ajatustasolla erittäin potentiaaliselta suunnitelmalta tulevaisuudessa.

Pikkukaupunkien ja maalaismaisemien läpi kulkeminen oli johtaa hassunkuriseen lopputulokseen. Luottaessamme mun ajohurmokseen, Ollin kartanlukunerokkuuteen, kovaan asenteeseemme sekä reissuintuitioomme ajoimme toviksi yhdestä risteyksestä vähän väärään suuntaan ja olimme lopulta vain 600 metrin päässä Saksan rajasta! Mitäs ihmettä häh? Justhan me oltiin siellä jo viime viikolla! Huh huh. Saksahan on siis Belgian ja Luxemburgin naapurimaa.

No lopulta saavuimme tiistai-iltapäivän päätteeksi upeaan ja lumoavaan Luxemburgiin. Siitä lisää myöhemmin.

Liege TV:n pojat meinasivat ajautua tukkanuottasille. Katso video TÄSTÄ.

Kuvia Belgiasta:

Liege.

Maailan kenties paras rullakebab.
Olli tutkailee tulevia reittejämme liegeläisessä ranskalaistyyppisessä kahvilassa.

Liegestä kohti pikkukyliä.
Span keskusta panoraamana.

Span keskusta. Honda ja minä.

Span F1-rata pusikon takana ja nokialainen pystypissasuoritus käynnissä.

Kohti Luxemburgia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti