Torstai oli kyllä todellinen ajopäivä, sillä kaahailin ainakin 800 kilometriä läpi Ranskan ja Olli antoi pöyristyttävän tarkkoja karttatulkintoja pitkin päivää.
Välillä kävimme tankkaamassa ja ostamassa kahvia. Pidimme myös vireystasoamme yllä, kun kikattelimme parillakin pysähdyksellä eteläranskalaishuoltoasematyöntekijöiden kanssa ja yritimme saada heitä sanomaan kovaan ääneen sekä nopeasti, että vesihiisi sihisi hississä. Eihän siitä mitään tullut! Saavuimme alkuillalla Andorran rajamaastoon, Pyreneiden vuoristoon.
Maisemat Andorrassa olivat käsittämättömän
upeita ja vuoristotiet todella kapeita. Vuoristoteissä
parasta on jatkuva vaaran läsnäolo, sillä jos siellä tekee
yhdenkin isohkon arviointivirheen, niin siinä on auto helposti
matkalla 100 metriä alaspäin rotkoon. Mutta ei minun Hondani, ei!
Lisähaastetta Andorran pääkaupunki
Andorra la Vellaan pääsyymme toi nopeasti laskenut aurinko ja
yhtäkkiä mutkittelimmekin pilkkopimeässä korkealla vuoristossa.
Se oli huikaisevaa! Olin ajanut 12 tunnin aikana jo yli 800
kilometriä ja itseluottamukseni oli tapissa, joten annoin vaan
palaa.
Käsittämätöntä kaupunkikauneutta
Viimein saavuimme iltakympin korvilla Andorra la Vellaan ja
sen verran voin kertoa tuosta kaupungista, että se on mun ja Ollin
mielestä ylivoimaisesti maailmankaikkeuden kaunein ja upein kaupunki iltavaloissa.
Ja upea Andorra oli myös päiväsaikaan.
Kaupungissa on vakituisia asukkaita mopoautollisen verran enemmän
kuin Pirkkalassa, mutta turisteja sitten onkin kaikkialla. Andorra la Vella
sijaitsee siis korkeiden vuorien keskellä 1100 metrin korkeudessa ja
tuntui kuin olisimme olleet jollain aivan toisella planeetalla. Tai
okei, mistäköhän hemmetistä mä ja Olli tiedetään, että
millaista on olla toisella planeetalla? Häh! Olenko minä tässä nyt joku ufo vai, mitä? Noniin, noniin,
pitääkin lopettaa heti alkuunsa itsensä kanssa virtuaalitukkanuottasilla olo ja keskittyä kuvailemaan Andorran ainutlaatuisuutta lisää.
Yli kilometrin korkeudessa oleilu kyllä
tuntui elimistössämme, sillä korvat menivät helposti lukkoon, suuta kuivasi ja poskipäissä tuntui sellainen pikku paine jatkuvasti. Andorrassa kadut olivat täydellisen siistejä ja
muutenkin koko paikka oli todella järjestelmällinen – mutta ei
negatiivisella tavalla. Liikennevalojen vaihtuminen ilmoitettiin
värisekunteina ja eritoten pääkaupungin ilme oli kuin kireään
kesäleninkiin puettu ja Nutellaa nautiskeleva Jenni Vartiainen –
tyylikäs ja aistikas.
Mun ja Ollin mielipide oli horjumaton:
Andorra oli ylivoimaisesti upein ja unohtumattomin maa Europe
Roadtrippimme aikana. Suosittelemme matkustamaan tuonne
maanpäälliseen paratiisiin. Uskomaton paikka! Ihana! Tuletko kanssamme naimisiin, Andorra?
Suoritin rakkaan Hondani viimeisen
tankkauksen Andorrassa ja katselin vierestä, kun espanjaa puhuva
huoltoasematyöntekijämies ruiskutti ysivitosta Hondaani – vihoviimeistä kertaa. Tuon
jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa viimeisen etapin merkeissä
kohti Espanjaa ja Barcelonaa.
Pian bensantankkauksen jälkeen
puhelimeni soi ja naarmuuntuneen iPhoneni näytöllä vilkkui outo
numero. Vastasin, että Petteri tässä morjens ja puhelinmyyjähän se siellä oli. Sanoin, että
nyt on vähän huono paikka, sillä olen Andorrassa tietullissa
sönköttämässä espanjaa, enkä oikein voi puhua. Kyseessä oli
varmasti niin absurdi vastaus, että puhelinmyyjätyttö purskahti
herisyvään naurunremakkaan ja tuntui uskovan selityksen. Ja
selityksenihän oli siis totta!
No ihan vaan sellaisia keilanaamoja, jotka ajavat Nokialta Barcelonaan 4750 kilometriä!
Nokialta Barcelonaan. Huikaiseva tunne! |
Mun ja Hondan pitkä tarina on luvassa myöhemmin.
Andorran Parkkipirkko TV pettyi, kun ei tullut matkamuistosakkoja. Video TÄSTÄ.
Andorra TV pääkaupunki Andorra la Vallen maailmanpyörässä. Video TÄSTÄ.
Kuvia Andorrasta tästä alta juu-u:
Kohti vuoria iltapimeydessä. |
Andorran taianomainen ilta. |
Meidän hotelli iltavaloissa. |
Hyvää huomenta, Andorra la Valle! |
Hotellihuoneesta morjensta täältä korkeuksista! |
Upea Andorra la Valle. |
On se! |
On upea. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti