Bangkok, Thaimaa

 

Kuvittele tilanne, että Tampereen kokoiselle alueelle tungetaan kaksi kertaa Suomen väkiluvun verran ihmisiä. Siinä on tiivistettynä Bangkok, Thaimaan kaoottinen pääkaupunki.

Tässä on tietysti mahdotonta kirjoittaa mitenkään syväluotaavaa kuvailua Bangkokista, sillä olin siellä (onneksi, huh!) vain yhden viikonlopun, mutta suurkaupunkiensivaikutelma harvoin menee pieleen. Maailmanympärysreissuni karmein kaupunki on ollut Filippiinien pääkaupunki Manila ja kyllä Bangkok tulee kehnona kakkosena.

Bangkokissa on aivan liikaa ihmisiä. Ei siinä ole mitään järkeä, kun kaikkialla on ihmisiä, autoja, skoottereita, taloja ja saastetta. Liikenneruuhkat ovat mielipuolisempia kuin pullantuoksuinen Anneli Auer ja se koko Bangkokin näkymä on niin hirvittävä, että sen rinnalla esimerkiksi suunnitelmat Guggenheim-museon rakentamisesta Helsinkiin tuntuvat tosi fiksuilta ja rauhoittavilta ideoilta.

Saavuimme Timon kanssa Bangkokiin perjantai-iltapäivällä 19.12. Takana oli Hua Hinistä startannut neljän tunnin pakettiautomatka ja uskomattoman suurella yllättävyysmittarilla tuo matka meni ilman liian isoja katastrofeja.

Kikkailtiin siinä sitten metrolla itsemme ydinkeskustan laitamilla sijainneen hostellimme lähistölle. Hostellia tosin jouduimme etsimään toista tuntia, sillä se oli niin ovelasti yhden hämärän kujan takana. Hostellihuone oli ehkä noin 8 neliömetriä pieni ja siellä ei ihan oikeasti meinannut mahtua kääntymään. Lisäksi suihku oli ovelasti vessanpyntyn päällä. Mutta kun katto on pään päällä, niin kaikki on okei.

Suurkaupunkiin on kyllä järkevää saapua valoisaan aikaan, sillä silloin saa edes pikkuriikkisen tatsin uuteen paikkaa. Nimittäin sitten kun aurinko laskee iltapäivän päätteeksi, niin koko suurkaupungin luonne muuttuu varsin radikaalisti. Katukuvaan ilmestyy jos jonkinlaista hämäräkimmoa, narkkareita, ilotyttöjä erittäin avoimella peppujenkeinutuksilla, sutenöörejä ja niin edespäin.

Ja ylipäätään uuteen kaupunkiin pimeällä saapuessa sitä on aivan pihalla, että minkälainen tämä paikka nyt oikein on, kun ei saa mitään hajua mistään. On vain värikkaita valoja ja paikallisia ihmisiä, jotka yrittävät kusettaa sua.

Onnistunut paluu futiskentille

Jouduin pari vuotta sitten lopettamaan jalkapallourani, koska oikean polveni eturistiside oli mennyt toisen kerran poikki. Lauantaina 20.12. tein epävirallisen paluuni jalkapallokentille ja millä tavalla – pamautin hattutempun Charoen Krungin pikkukatujen alle 8-vuotiaiden harjoitusottelussa, Bangkokin sivukujilla!

Hommasin Bangkokista nettietsintöjeni jälkeen tuttuun tyyliini überpihtailuhenkisellä asenteella lähes ilmaisen hostellihuoneen. Aiemmin perjantaina saapuessani hostellialueella ajattelin ensimmäiseksi, että huh huh mikä kamala läävä tämä onkaan! Ja huh huh, kuinka ennen kaikkea todella arveluttavan näköinen pimeä kuja vie perille, minkä päädyssä itse hostelli sijaitsee. No, hostellihuone oli kyllä sellainen vaatekomeron kokoinen koppi, missä pystyi just ja just kääntymään, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin katto pään päällä riittää hyvin.

Taas oli ennakkoluulojen rippeitä heitettävä romukoppaan. Saavuin nimittäin lauantai-iltapimeällä kaoottisesta keskustavilinistä hostellikujalle kädessäni 7eleven-ruokakaupasta hakemani iltaeväät. Joukko poikia pelasi tuossa kujalla katufutista ja kysyinkin siinä ohimennen, että pääseeks pelaan? Ja mä pääsin! Mun joukkueessa oli itseni lisäksi kolme muuta pikkupoikaa sekä kaksi kulkukoiraa.

Muutamien poikien vanhemmat katselivat futisottelua vierestä, sillä heidän rähjäinen ja pieni asuntonsa oli tuon kujan varrella. Yksi pariskunta tarjosi mulle hymyillen kahvitkin ja mullahan suli sydän siinä hyvin voimakkaasti, jonka seurauksena pian me kaikki napostelimme parit palaset mun aiemmin ostamistani kahdesta sämpylästä, kahdesta jugurtista sekä hedelmistä. Kulkukoirille kaadoin vettä isoon kippoon ja voin kertoa, että heillä oli kova jano.

Näillä pojilla ja heidän vanhemmillaan ei ole elämässään periaatteessa mitään materiaa ja tuskin edes tietävät mistään ns. hienouksista, mutta kaikki tuntuivat olevan vilpittömän onnellisia. Oli taas hyvä oppikoulu tällaiselle länsimaalaiselle lautanaamalle, jolla on esimerkiksi varastossa pari jääkiekkokassillista vaatteita ja tavaraa menossa kirpputorille.

Mutta joo, sitten pelattiin vielä toinen jakso katufutista ja en voi liikaa korostaa sitä tosiasiaa, että tein tosiaan kolme (3) maalia! Eli erittäin onnistunut paluu futiskentille henkilökohtaisesti. Olen tyytyväinen! Tää on itse asiassa yks reissuni parhaista majatalokokonaisuuksista. Synkkä ulkokuori hämää, sillä täällä asuvien ihmisten sydämet ovat kultaa. 

Yksin joulua odottamaan

Timo lensi lauantaina 20.12. takaisin Suomeen. Meillä oli mahtava ja hauska kolmeviikkoinen seikkailu Filippiineillä, Vietnamissa, Kambodzassa ja Thaimaassa. Kiitoksia Tinkelle! My brother from another mother!

Itse heiluin  lauantaina ympäri Bangkokia ja aistin tuon kaoottisen metropolin tunnelmaa. Yritin kovasti tykätä kaupungista, mutta kun ei niin ei. Katukuvassa on karmea määrä pariskuntia, missä länsimaalainen 70-vuotias möhömahainen mies ja alle 18-vuotias thaityttö kävelevät käsikkäin ilman hymyjä. Olen yrittänyt ymmärtää tuota toimintaa, mutta en vain pysty. Irstasta paskaa!

Mä lensin sunnuntaina 21.12. Bangkokista 800 kilometriä pohjoiseen, Chiang Maihin, missä nyt kirjoitan tätä. Ensivaikutelma tästä Thaimaan toiseksi suurimmasta kaupungista: upea ja sympaattinen.

Oon tässä 12 viikon reissaamiseni aikana vieraillut yhteensä 20 maassa ja matkustuskilometrejä autolla, laivalla ja lentokoneilla on kertynyt tajuton määrä. Reissaamiseni on ollut hektistä, mutta todella antoisaa. Nyt on kuitenkin luvassa paljon odottamani totaalinen pysähtyminen, paljon kirjoittamista ja rauhoittumista. Olen täällä seuraavat kolme viikkoa.

Täällä sitten edessäni on elämäni ensimmäinen joulu pois Suomesta ja pois läheisten luota. Tässä on samalla kyseessä tällainen henkilökohtainen ihmiskoe, että miltä tuntuu olla joulu ihan yksin toisella puolella maailmaa.

Olen hyvin varma, että edessä on ensimmäinen ja viimeinen jouluni pois Suomesta, mutta mun vaan oli pakko kokea tämä ja samalla tämä sopi hyvin tähän maailmanympärysreissuni etenemiseen. Kaikki kokemukset kasvattavat ja uskon tämän olevan kokonaisuutena erittäin hyvä juttu.

Nokia maailmankartalle. Mitä? No lue TÄSTÄ.

Rauhallista joulunodotusta!

 

Hyvästit Hua Hinille ja sitten pakulla Bangkokiin.

Pakettiautomatka meni yllättävästi ihan hyvin.

11 miljoonan asukkaan Bangkokin metrossa oli ahdasta ja sekavaa.

Meidän 8 neliön kokoinen hostellihuone.

Hei sinä töpselipaikan kehittänyt insinööri, yksi kysymys: "Mitä v*ttua?!"

Kaaos 24/7.

Meidän hostellille johtava kuja.

Timo apostolinkyyditsemässä itseään hostellille.

Pelasin katufutista näiden poikien kaa.