Bussimatka Vietnamista Kambodzaan

Bussimatka Vietnamista Kambodzaan. Let's go!

Matkan pituus: Noin 300 kilometriä.

Bussimatkan kokonaiskesto: 7,5 tuntia.
Bussimatkan hinta: 20 dollaria.

Viisumin hinta: 35 dollaria.

Teiden yleiskunto: Kohtalaisen ok.

Bussin arvosana: 5/10

Rajanylityksen arvosana: 0/10

Elämyksen arvosana: 10/10

Tiistaiaamu 9.12. koitti Vietnamin suurimmassa kaupungissa, yli 9 miljoonan ihmisen Ho Chi Minhissä, ja edessä oli jälleen tutut rutiinit: aamupala, rinkan pakkaus, lähtöselfie ja ei muuta kuin eteenpäin. Mulla ja Timolla oli seuraavana seikkailuna vuorossa jännittävältä kuulostava bussimatka Vietnamista Kambodzaan, määränpäänämme pääkaupunki Phnom Penh.

Olin tehnyt pari päivää aikaisemmin diilin matkatoimiston ihmisten kanssa, että joku tulee hakemaan meidät hotellimme edestä ja vie meidät bussiasemalle. Tuo diili oli niin epämääräinen, että itse asiassa luotin siihen kuin vuoreen. Ja niinhän siinä kävi, että minuutilleen sovittuna aikana meidät tultiin noutamaan. Tosin myöhästyimme itse muutaman minuutin, kun ajauduin checkin out -tilanteessa neuvotteluun hotellin henkilökunnan kanssa.

Hotellivirkailija nimittäin sanoi, että olemme juoneet yhden kaljan huoneemme minibaarista, johon sanoin takaisin, ettei varmasti olla, sillä ostimme muutamat omat kaljat sinne, jotka sitten joimme. Englannin, suomen ja vietnamin kielellä käytyjen sekavien neuvottelujen jälkeen tilanne kääntyi päälaelleen ja hotelli maksoi lopulta mulle yhden kaljan verran Vietnamin dong -rahaa, joilla sitten ostin bussiaseman viereiseltä katukauppiaalta yhden rihkamapuuveistoksen, jonka annoin kadulla ohi juosseelle pikkulapselle.

Bussimatka käynnistyi tosiaan Ho Chi Minhin bussiasemalta ja Mekong Express -bussimme starttasi kohti Vietnamia. Kyseessä oli ”limusiinibussi”, mutta kaikenlainen luksusmeininki oli varsin tulkinnanvaraista. Ahtaassa bussissa istuminen toi mieleeni lähinnä ajat vuosituhannen vaihteesta, kun suhautimme aina Nokian Pyryn rämällä bussilla pelaamaan jalkapalloa eri puolelle Suomea. Paluumatkalla haimme sitten alkoholia ja lopulta heiluimme tukevassa kahvassa Iisopin tiskillä sunnuntaiaamuyönä. Ei siinä silti mitään, fiilis oli oikein hyvä ja tunnelma okei.

Bussin etuosassa oli isohko taulutelkkari, mistä tuli 90-luvun dance-henkisiä musiikkivideoita, meille annettiin vesipullot sekä laatikko, missä oli kaksi pullaa. Lisäksi kirjoittelimme siinä viisumihakemukset, ojensimme bussioppaallemme 35 dollarin viisumimaksun ja annoimme passimme. Kaikki tuntui menevän ihanasti.

Eijjjjjumalauta

Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kambodzan raja-asemalle, jonka arkkitehtuuri toi mieleeni Nokian kaatopaikan - niin ruma, että se oli omalla tavallaan tosi kaunis.

Olimme Timon kanssa valmistautuneet siihen, että ihan mitä tahansa ihmeellisyyksiä voi tulla vastaan. Silti tuo kohtaaminen Kambodzan rajaviranomaisten kanssa ylitti kaikki odotukset, jos indikaattorina käytetään farssiuden ja päin helvettiä tekemisen määrää.

Kambodzan raja-aseman toimintamalli oli niin sekavaa ja epäjärjestelmällistä, että siihen verrattuna esimerkiksi Suomen sääntö- ja kieltopykäläviidakko vaikuttaa todella fiksulta. Kun normaalisti rajanylitysasiat hoituvat korkeintaan vartissa, niin Kambodzassa siihen meni melkein kolme tuntia. Alla on lyhyesti kuvailtuna tämä täysin järjetön etenemismalli.

1. Bussi saapuu raja-asemalle. Bussin vastuuhenkilö vie jo aiemmin kerätyt passit raja-aseman tarkastuskoppiin. Samalla kaikkia bussissa olijoita pyydetään kävelemään pienehköön aulatilaan.

2. Lukuisista busseista purkautuneet sadat ihmiset odottelevat samassa tilassa, että mitäköhän tässä nyt tapahtuu seuraavaksi. Puolen tunnin venailun jälkeen ihmisten sukunimiä aletaan huudella yksitellen. Nimiä on vaikea kuulla ja yhden henkilön löytämiseen menee usein minuuttitolkulla aikaa.

3. Kun oma nimi vihdoin huudetaan, niin pitää kävellä noutamaan se oma passi tarkastuskopilta. Siis yksi tarkastuskoppi, yksi tarkastaja ja monimetrinen pino passeja siinä läjässä. Ja normaalistihan tällaisissa paikoissa on parin metrin päässä lattiassa viiva, että odota tässä vuoroasi. No tässä passintarkastustiskillä oli kauhea härdelli päällä, kun siinä notkui kymmenen paikallista ihmistä rupattelemassa keskenään.

4. Kun turisti on saanut passinsa, niin sen jälkeen kolme ihmistä istuu siellä takana, eivätkä tee juuri mitään muuta kuin katsovat, että joo-o, se on passi. Tosin itse jumituin tähän(kin) kohtaan pariksi minuutiksi, sillä tarkastajat eivät tienneet, että passini etukannessa lukeva Suomi Finland on maa. Eli sä olet raja-asemalla töissä, etkä tiedä, että Finland on maa. Huh huh.

5. Tämän jälkeen passi on pakko luovuttaa heti takaisin seuraavalle virkailijalle ja sitten pitää suunnata odottelemaan seuraavaan rakennukseen. Tämä seuraava virkailija tarkastaa passin, mutta ei leimaa siihen mitään. Siis ainoastaan pitää passia tovin kädessään ja sitten passi on taas itselläni.

6. Sitten edessä on taas seuraava tarkastuspiste, missä turistista otetaan valokuvia, sormenjäljet molempien käsien sormista sekä peukaloista vielä erikseen. Tämän lisäksi itse sain 10 sekunnin pituisen tiukan tuijotuksen, missä rajatarkastajan katse osui sieluuni asti.

7. Ja näin, passi taskussa, tarkastus ohi ja ei muuta kuin bussiin odottelemaan.

Nyt kun olen kokenut livenä tuon Kambodzan rajaylityskikkailun, maahan pääsemisen vaikeuden sekä käsittämättömän idioottimaisesti organisoidun kokonaisuuden, ja kun kirjoitin vielä tuon kaiken ylös, niin tuota... Täytyy kyllä esittää itselleni ja koko maailmalle sellaisella syvällä huokausäänellä se kysymys, että mitäjjjjumalauta täällä tapahtuu?!

Kohti Phnom Penhiä

Rajanylitysfarssin jälkeen luvassa oli vielä parin kolmen tunnin ajomatka pääkaupunkiin, Phnom Penhiin. Matkalle mahtui ajoittain todella kuoppaisia teitä sekä myös yksi lossimatka, kun ylitimme joen.

Yli seitsemän tunnin bussimatka tuli vihdoin päätökseensä tiistai-iltapäivällä, kun saavuimme Phnom Penhin bussiasemalle, missä kymmenet tuk tuk -kuskit olivat valmiina ehdottelemaan ylihintaisia kyytejä. Tiedustelin mukavalta bussiopasneitokaiseltamme hieman paikallista hintapolitiikka ja sain tällä tavoin hyvät lähtöasetelmat tinkaustaisteluun tuk tuk -kuskeja vastaan.

Phnom Penh on muuten kaunis kaupunki. Upea! Mutta siitä lisää myöhemmin.
Alla on kuvia bussimatkastamme:

Ho Chi Minhissä lähdössä liikkeelle. Huomaa Timon tuuheat pannut.

Bussin sisätilakuva.

Lippuja lappuja oli aika paljon.

Matkustajat saivat pahviboxin, missä oli pizzanpala ja pulla.

Kambodzan raja-asemalla.

Kambodzan raja-aseman tarkastustiski. Uskomaton fiasko koko paikka.

Lossikyydillä osa matkaa.

Hello, beautiful Phnom Pehn!