Phnom Penh, Kambodza

Lähdimme Timon kanssa Ho Chi Minhistä, Vietnamista, tiistaina 9.12. etenemään kohti Kambodzan pääkaupunki Phnom Penhiä. Seitsemän tunnin bussimatka oli kaiken kaikkiaan ylitsevuotavan surkuhupaisa elämys. Raportti bussimatkastamme löytyy TUOSTA.

Kambodza on yksi maailman köyhimpiä maita ja sillä on kammottavan synkkä historia, sillä sisällissodan jälkeisessä kansanmurhassa vuosina 1975-1979 noin kaksi miljoonaa ihmistä – eli viidennes koko väestöstä – kidutettiin kuoliaaksi. Kyseessä on koko maailmanhistorian yksi karmeimmista ihmisten toisilleen tekemistä asioista ja se on tottakai hyvin arka aihe Kambodzassa. Tulee aina olemaankin.

Kävimme noilla tapahtumapaikoilla sekä Kansanmurha-museossa, ja se oli totaalisen pysäyttävä kokemus.
Raportti Kuoleman kentistä löytyy TUOSTA.

Jos Kambodzassa jotain asiaa pitää kunnioittaa, niin tuota sota-aihetta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, ettei Kambodzan kammottavaa menneisyyttä saa koskaan ottaa itse puheeksi, vaan hypätä varovaisesti mukaan keskusteluun, jos paikallinen tuon keskustelun ensin itse aloittaa.

Mitä enemmän olen saanut tässä vuosien aikana karkoitettua elämänkokemusta sitä enemmän olen pyrkinyt vähentämään kaikenlaisia ennakkoluuloja liittyen ihmisiin, kulttuureihin ja tiivistettynä ihan mihinkä vaan. Melkein hävettää myöntää, että 1,5 miljoonan asukkaan Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhiä kohtaan mulla oli ennakkoluuloja.

Yhtäältä olin kuvitellut, että kaupunki on hyvin alkeellinen ja likainen. Toisaalta kuvittelin sen olevan vaarallinen ja jopa uhkaava, sillä nettien keskustelupalstat ovat pullollaan kirjoituksia Phnom Penhin vaarallisuudesta. Kuinka väärässä olinkaan ja heitinkin tyytyväisenä myhäillen kaikki typerät ennakkoluuloni roskakoriin.

Oikeastaan toisen kerran tällä maailmanympärysreissullani valtava positiivinen yllätysreaktio valtasi mieleni ja kehoni. Ensimmäisen kerran olin kuin puulla päähän lyöty pari kuukautta sitten Luxemburgissa ja nyt tämä Kambodzan maantieteellinen, hallinnollinen ja taloudellinen keskus, Phnom Penh, oli toinen.

Kuvankaunis kaupunki

Voisin väittää, että Phnom Penh on tällä hetkellä yksi maailman nopeimmin kehittyvimmistä kaupungeista, missä yhdistyvät järkevä aasialainen suurkaupunkimaisuus sekä Euroopasta poimitut lukuisat kauneudet. Keskusta vilisee upeita ravintoloita sekä kahviloita ja hotellit ovat puolestaan kuin hyvällä sydämellä varustetut Stockmannin alusvaatemallikaunottaret – tyylikkäitä sekä lumoavia niin sisältä kuin ulkoakin.

Phnom Penh on nuorekas ja eloisa city. Näkisin, että kaupunki on tulevaisuuden Thaimaa – niin hyvässä ja pahassa eli suuret turistimassat tulevat löytämään tämän kaupungin tulevina vuosikymmeninä. Se on hyvä asia siinä mielessä, että turistimassat tuovat samalla kottikärryittäin rahaa köyhään maahan, mutta toisaalta samaan aikaan Kambodzan hiljainen kauneus ja autenttisuus katoaa.

Ja koko Kambodza on ihan kirjaimellisesti nuorekas, sillä yli 70 prosenttia maan väestöstä on alle 30-vuotiaita. Tämä johtuu tietysti tuosta 1970-luvun loppupuolen kansanmurhasta, missä yksi kokonainen älykäs sukupolvi tuhottiin. Phnom Penh oli kansanmurhan jälkeen autioituneena ja tyhjillään  kolmen vuoden ajan 1980-luvun alkupuolella, kunnes hiljalleen se uudelleenasutettiin ja nyt siitä on kehittymässä fiksu ja upea metropoli.

Eli jos tässä nyt puntaroidaan tarkemmin tätä Kambodzan ikärakennekuviota, niin mä ja Timo oltais voitu mennä ihan hyvällä omalla tunnolla paikallisiin vanhainkoteihin köpöttelemään.

Phnom Penin keskustori ja iltatori ovat uskomattoman rauhoittavia paikkoja. Paikalliset ihmiset ja turistit hengailevat siellä sulassa sovissa sekä harmoniassa. Perheitä on piknikillä, jumpparyhmiä hikoilee siellä täällä, lapsia juoksentelee iloisina, munkit ottavat itsestään selfieitä ja niin edelleen. Yksi ilta noilla toreilla kävellessä mä vaan mietin, että tänne on pakko tulla tulevaisuudessa vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Lisäksi rantabulevardit ovat kauniita. Wau!


Toki silkkaa maalaisjärkeä on hyvä käyttää. Etenkin pimeän tullen, sillä kyllähän noin isossa kaupungissa jonkin verran myös vaaramomentteja riittää hämäristä tuk tuk -kuskeista liian yllätyksellisesti alkaviin pikkukatuihin. Phnom Penhissä on myös sangen usein erilaisia mielenosoituksia ja esimerkiksi kuluvan vuoden tammikuussa täysin rauhanomaisena alkanut mielenosoitus päättyi kaaokseen, jossa neljä ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui.

Mutta summa summarum: kaupungista tuli heti ensimmäisistä askeleista lähtien turvallinen fiilis ja se ilmapiiri oli levonomainen. Suosittelen!

Do you want marijuana?

Tässä aasialaisissa maissa ollessa on tullut jo turruttua kaikenlaisten kaupustelijoihin jatkuviin ehdotuksiin. Siis se on joka päivä varsin kaoottista, kun joka puolelta sun t-paidan hihasta vedellään ja tarjotaan rihkamaa, taksikyytejä, ilotyttöjä ja huumeita. Parempi vain olla hiljaa ja kävellä eteenpäin, niin kaupustelijat ryntäävät helpoiten uuden turistin kimppuun.

Phnom Penhissä yleisin kaupustelukierre oli sellainen, että Tuk Tuk -kuski huuteli kovaan ääneen, että haluatko taksikyydin? Ja heti perään kuski tuli lähemmäksi kuiskaamaan, että ”Do you want marijuana?” Jos ei vieläkään kiinnostanut, niin sitten tuli vielä jatkokuiskauksia, missä tarjottiin oopiumia sekä vasta neljäntenä vaihtoehtona olivat yleensä ilotytöt.

Paikallinen Khmer-ruoka oli loistavaa! Tyypillistä aasialaista ruokaa, missä on kambodzalaisten omia pieniä säväyksiä. Erittäin maukasta ja sopivan tulista. Ison kaljan sai dollarilla ja maittavan aterian parilla dollarilla. Kambodzassa on tosiaan käytössä Amerikan dollarit, mutta myös Kambodzan rielit. Jos esimerkiksi mä maksoin 2,4 dollarin ruokalaskun viiden dollarin setelillä, niin sain takaisin kaksi dollaria sekä jotain 2500 rieliä. Eli yksi dollari on pienin raha sitä valuuttaa ja kaikki alle dollarin kuviot maksetaan ja annetaan takaisin rieleissä. Yksi dollari on noin 4000 rieliä. Tää oli ehkä vähän sekava kuvailu, mutta näiden kahden rahayksikön kanssa kikkailu on erittäin helppoa.

Yksi päivä tuli käytyä myös Central marketissa aivan Phnom Pehnin ydinkeskustassa ja periaatteessa se oli täsmälleen samanlainen valtavan kokoinen kirpputorihenkinen kauppahalli kuin Ho Chi Minhissäkin. Otin sieltä rumimman paidan koskaan (alla olevassa kuvakokoelmassa löytyy kuva tästä hirivtyksestä). Tuon kambodzalaisen silkkipaidan lähtöhinta oli 20 dollaria. Ensimmäiseen hintaehdotukseen ainoastaan katsoin naismyyjää pettyneenä silmiin, että camoon! Sitten hän ilmoitti hinnaksi kympin ja itse hetin vastaheitoksi yhden dollarin, joka myös piti loppuun asti.

Ajauduin tuolla marketissa myös pieneen suukopuun paikallisen huijarin kanssa. Menimme Timon kanssa käymään vessassa pissalla ja kun saavuimme ulos vessasta, niin siinä oli sellainen rikollisen näköinen mies pyytämässä dollarin (4000 rieliä) vessamaksua. Sanoin oitis, ettei todellakaan olla antamassa ikinä sulle rahaa ja että tämä on ihan yleinen sekä ilmainen vessa. Tuon jälkeen hänen vessamaksunsa muuttui 200 rieliksi. Lausuimme Timon kanssa yhteen ääneen sorryt ja katosimme markettivilinään. Huh huh, kaikki ja kaikkialla yrittävät vain kusettaa!

Meillä oli Phnom Penhissä neljän tähden hotelli keskustan laitamilta. Yksi tyylikkäimmistä majapaikoista tällä reissullani. Huikaiseva! Aamupala sisältyi hintaan, hotellin katolla oli uima-allas, henkilökunta oli järkyttävän ystävällistä ja todella positiivinen kokonaiskuva jäi. Ja paljon tää kaikki oikein maksoi? No alle 14 euroa yöltä!

Oon hiljalleen profiloitunut isojen hotellialennusten nettimetsästäjäksi ja eri nettisivuilla on kohtalaisen usein megatarjouksia aina jollekin hotellille, jolloin täytyy olla oikeaan aikaan haistelemassa ja varailemassa. Tämä meidän kambodzalaishotelli oli multa erinomainen haku, pakko myöntää. Kiitos! No kiitos hei itselleni. Hetkinen, aloinko mä tässä nyt imartelukilpailuun itseni kanssa. Hanki huone!

No mutta eteenpäin. Niin ja olen myös pyrkinyt haalimaan eri maissa joko hotellien respasta tai sitten kaupungilta paikallisia englanninkielisiä sanomalehtiä. Se on hvyä tapa tutustua paikallisiin ajankohtaisiin tapahtumiin ja samalla kartuttaa omaa kielitaitoa.

Bussimatka Kambodzan läpi: Phnom Pehn - Siem Reap

Perjantaiaamuna 12.12. matkamme jatkui temppeleiden äärelle Siem Reapiin, Pohjois-Kambodzaan, ja taas mentiin bussilla. Kahdeksan tunnin bussimatka Kambodzan halki oli avartava kokemus, sillä köyhyys hyökkäsi karusti silmille.

Pääkaupunki Phnom Pehn on ilahduttavasti kasvanut upeaksi aasialaiskaupungiksi, mutta muualla Kambodzassa onkin sitten varsin askeettisen näköistä. Otin vinon pinon kuvia bussimatkamme aikana, joten ehkä heittelen ne blogiini lähiaikoina.

Lauantaina menemme maailman suurimmalle uskonnolliselle rakennukselle, mystisen upealle Angkor Watille. Palataan!

Tässä alla on kuvakokoelma Phnom Penhistä:

Phnom Penhin auringonlasku.

Khmer-ruokaa.

Kambodzan johtava kaljamerkki.

Meidän hotellihuone.

Aamukakalla selailemassa The Phnom Penh Postia.

Hotellin aulassa odotetaan joulua.

Hotellin katolla.

Epäonnistunut uima-altaaseen pyrkiminen.

Hotellimme katolta otettu kuva.

Munkkeja näkyi koko ajan katukuvassa.

Kenties maailman rumin paita. Kambodzalainen silkkikauhistus.

Meditoimassa.

The Central Market.