Siem Reap, Kambodza

Siemi Reap - Kambodzan Turku.

Perjantaiaamu 12. joulukuuta avautui Kambodzan pääkaupunki Phnom Penhissä uteliaan aurinkoisena ja rauhallisena. Ilma oli oitis lämpöinen kuin rintaliivinsä pois heittäneen naisen tissinpohjat ja tunnelma oli hymyileväinen. Nautimme pohjoisnokialaiskaverini Timon kanssa aamupalan, jonka jälkeen kävimme vuoron perään täräyttämässä jäähyväisaamukakat Etelä-Kambodzalle, kirjauduimme ulos hotellista ja siirryimme aulaan odottelemaan kyytiä.

Edessämme oli kahdeksan tunnin bussimatka eteläisen Kambodzan keskuksesta, Phnom Penhistä, pohjoisen Kambodzan keskukseen, Siem Riepiin. Kambodzalaiset tiet olivat kertakaikkisen paskassa kunnossa, sillä asfalttia ei ollut juuri missään ja kuoppia oli kaikkialla. Nuo tieongelmat olivat silti ihan toissijaisia, sillä eniten bussimatkan aikana pisti silmiin käsittämätön köyhyys. Ihmiset asuvat Kambodzassa erittäin alkeellisissa puukasoissa ja tuollaista köyhyyttä katsellessa ei todellakaan kehdannut murista yhtään mistään pomppuisesta ja hitaasta matkustamisesta.

Saavuimme perjantai-iltapäivällä Siem Riepin bussiasemalle, missä meitä oli vastassa tuttu sirkus – sata tuktuk-kuskia, rihkamamyyjiä, kerjäläisiä, narkkareita, muutama lehmä sekä yksi vuohi. Otin tilanteen rauhallisesti, hengitin syvään ja heittäydyin täysillä tinkaustaisteluun. Pian olimmekin pilkkahintamatkustamisen jälkeen hotellillamme, joka oli poikkeuksellisen tyylikäs ekohotelli. Kengät oli jätettävä hotellin pääoven ulkopuolelle ja sisustussuunnittelu oli raikas sekä metsällinen.

Viskasimme rinkkamme hotellihuoneeseen ja lähdimme oitis haistelemaan Siem Reapin kaupunkitunnelmaa. Oiva kikka saada ilmainen tuktuk-kyyti on neuvotella seuraavan päivän retkelle oma kuski valmiiksi ja yhtenä ehtona pyytää hänet heittämään ensin meidät keskustaan. Jos hän ei suostu, niin seuraavan päivän diili raukeaa heti eikä melkein. Toimii aina! Ensifiilis Siem Reapista oli samanlainen kuin olisi ensimmäistä kertaa anoppikokelaan luona kahvilla – tunnustelevan mielenkiintoinen ja hyväntuulinen.

Uusia liikkeitä avataan Siem Reapiin jatkuvasti. Hotelleja, hostelleja ja guesthouseja on jokaisessa nurkassa. Hintataso on edullinen ja laatu varsin kovatasoista. Nice!

Lauantaina koitti sitten retki, jota olin odottanut tällä maailmanympärysreissullani melkein eniten: matka Angkor Watin temppeleille. Ja odotukseni täyttyivät! Kyseessä on vaikuttavin rakennus, missä olen ikinä ollut.
Raportti Angkor Watista löytyy TÄSTÄ.

Kambodzan Turku

Tuossä Pohjois-Kambodzan eurooppalaishenkisessä ja modernissa cityssä, Siem Reapissä, oli vähän sellainen meininki, että jos sä et saa tuktuk-kyytiä itsellesi alle kahdessa sekunissa, niin siinä tapauksessa sä teet jotain aivan päin mäntyä. Tuktuk-takseja oli loputtomasti. Ja kun kaupungin keskusta-alueen kadut ovat kaiken lisäksi kapeita sekä ahtaita, niin tuo tuktuk-viidakko tuntuu – jos mahdollista – vieläkin mahdottomammalta.

Siem Reapissa oli täsmälleen samanlainen päihteidentarjonta-aikataulu kuin Phnom Pehnissäkin: iltapäivään asti tarjotaan taksikyytejä ja ehkä varovaisesti kuiskataan marihuanasta sekä ilotytöistä. Mutta sitten kun aurinko on laskenut siinä klo 18 mennessä, niin silloin tarjolla on kaikkea. Jos joku haluaa yli-ikäistä ja oranssihiuksista strutsia, jolla on glitteriä kyljissä, niin eiköhän sellainenkin jostain löydy, jos lyödään tarpeeksi dollareita pöytään.

Tässä kaupungissa on paljon samaa kuin Suomen Turussa. Molemmissa asuu vakituisesti hieman alle 200 000 ihmistä ja molempien katukuva on paikka paikoin hämmentävän symmetrinen. Siem Reapin ydinkeskustan Pub Street on kuin ilmetty Humalistonkatu pubeineen ja ruokapaikkoineen. Ydinkeskustan vieressä oleva Night Market on kuin Aurajoen varret Down By The Laituri -kaupunkifestarin aikaan.

Jos joku Siem Reapin tahi Turun kaupunkien päättäjistä lukee tätä blogia, niin ehdotan tässä, että ryhdytte ystävyyskaupungeiksi. Mene ja tiedä, vaikka vielä joku päivä ystävyyskaupunkius on mennyt jo niin äärimmilleen, että Ruisrock järjestetään Siem Reapissa ja Angkor Watin temppeli tulee yhdeksi kesäksi Aurajokeen jokilaivaksi. Siihen Donnan viereen.

Kuten jo tuossa mainitsinkin, niin auringon laskettua Siem Reap heräsi oikein kunnolla eloon. Toki päiväsaikaankin meno oli eloisaa ja äänekästä, mutta illalla tuo paikka oli kuin Turku. Taikka kuin Berliini. Taikka kuin köyhän miehen Amsterdam. Neonvärivalot ja muut katukoristeet tekivät keskusta-alueesta aivan oman maailmansa ja monta kertaa unohtui, että missäköhän maassa tässä edes ollaan.

Ydinkeskustassa sai tuopillisen kaljaa 0,5 dollarilla. Tyrmistyttävän maittavan ja runsailla chileillä maustetun tulisen Khmer-ruuan (riisiä, tulista kastiketta ja kanaa/sikaa/nautaa) sai halvimmillaan 2 dollarilla. Tuo paikallinen ruoka oli törkeän hyvää, mutta esimerkiksi pizzan ja hampurilaisen tekeminen ei kambodzalaisilta luonnistunut sitten alkuunkaan. Tosin arvosteluraadissa oli ainoastaan kaksi aivan p*rkeleen komeaa pohjoisnokialaisnuorukaista, mutta meidän tuomio oli tyly.

Tykästyin aiemmin hyvin paljon pääkaupunki Phnom Penhiin. Myös Siem Reap on upea kaupunki. Angkorin temppelialue on Kambodzan suosituin turistipaikka ja nuo kaikki turistimassat heilahtavat Siem Reapin alueillekin. Keskustassa näkyikin valtava määrä eurooppalaisia ihmisiä, mutta yhteenkään suomalaiseen en törmännyt. Oon törmännyt Aasiassa vain kolmeen suomalaiseen ja tämä tapahtui Hikkaduwassa, Sri Lankassa.

Suuret turistimäärät suhteellisen pienikokoisella keskusta-alueella toivat esiin myös paljon alakuloisia lieveilmiöitä, kuten kerjäläisiä ja paikallisia rikollisrihkamakauppiaita. Nuorimmat kerjäläiset olivat kenties 5-vuotiaita ja monella aikuisella kerjäläisellä ei ollut toista jalkaa tai toista kättä. Itse en tietenkään voi annella kaikille kerjäläisille pikkurahaa, sillä ei mulla ole pitemmän päälle sellaiseen varaa.

Aina välillä mun pakka silti hajoaa ja sydämeni sulaa täysin. Sunnuntaina annoin mm. 1,5 dollaria eräälle miehelle, jolla ei ollut jalkoja eikä toista silmää. Kun olin antanut tuon rahan alkoi hänen ainoasta silmästään vuotaa kyyneleitä ja hän kiitteli vuolaasti. Hienoja hetkiä!

Hotellihuoneen laatikkotelkkarista näkyi varmaan sata kanavaa ja oli hauska seurata samoja tosi-TV-ohjelmia, mitä tulee Suomessakin. Telkkarissa pyörivät mm. Cambodian Idol -musiikkiohjelma ja Cambodia´s Got Talent -kykyjenetsintäohjelma. Taso oli aivan käsittämättömän huono ja nauroimme Timon kanssa kippurassa jatkuvasti. Huh huh, on Suomen ja Kambodzan välilläkin valtava kulttuuriero.

Pakettiautolla Kambodzasta Thaimaahan

Maanantaiaamuna 15.12. käynnistyi taas uusi matka ja edessämme häämötti uusi maa, Thaimaa. Tällä kertaa matkareitti oli seuraava: Siem Reap – Bangkok – Hua Hin. Teimme tuon matkan pakettiautolla ja lopuksi taksilla.

Yhteensä aikaa heilahti 13 tuntia ja se oli taas sellaista säätämistä ja järjettömyyden multihuipentumaa, että eijjjumalauta. Siitä lisää myöhemmin! Eli terveisiä täältä Hua Hinistä, Thaimaasta! 

Tässä alla on kuvia Siem Reapista, Kambodzasta:

Tuktuk-kyydissä.

Iltapalaksi grillattuja hämähäkkejä ja kaljaa. Protskua ja vääriä hiilareita.

Annoin paikalliselle katuorkesterille riel-rahaa.

Katukuppilayökerho @ Pub Street.