Negombo, Sri Lanka

Saavuin yli vuorokauden kestäneen lentokoneissa istumisten jälkeen lämpimään Sri Lankaan maanantai-iltana 17.11. Oloni oli pitkästä lentomatkustuksesta ja törkeän suuresta univeloista huolimatta silti yllättävän elinvoimainen. Itse asiassa olin niin mittavissa univeloissa, että jos esimerkiksi joku paikallinen srilankalainen unigansgteri olisi tiennyt veloistani, olisin ollut lirissä.

Ulostauduimme lentokoneesta, missä oli varsin paljon eurooppalaisia, joten enää en ollut yksi valkonaamainen nuorimies intialaistyyppisten ihmisten keskellä. Arvioin rinkkani saapumisajan luggage-hihnalle kerrassaan timanttisen hyvin, sillä kävin ensin pystyvirtsalla miesten saniteettitiloissa, jonka jälkeen astelin liukuporrasalakertautumisen jälkeen rauhallisesti hihnalle. Sininen rinkkani heilahti samantien eteeni, noukin sen ja sen jälkeen ryhdyin puntaroimaan, että milläköhän taktiikalla pääsisin hotellille.

Srilankalainen kyydittämiskulttuuri avautui mulle välittömästi, sillä päästyäni matkalaukkujenhakuosastolta yleisiin tiloihin alkoi armoton kilpailu siitä, kuka saa kyyditä mut hotellille. Siellä oli kymmeniä taksifirmoja, jotka heittelivät hintoja. En ole ikinä ollut mikään tinkaaja, mutta puolivahingossa heittelin puolet pienempiä hintaehdotuksia ja sitten olinkin jo mustassa henkilöautossa matkalla hotellille. Tuo auto ei ollut taksia nähnytkään, mutta perille se mut kuljetti.

Ja ennen tuota ensimmäistä ”taksikyytiäni” olin ehtinyt jo vaihtamaan puhelinnumerot kahden taksifirman edustajan kanssa tulevia kyytireissuja varten. Erittäin epämääräisen näköisiä miehiä ja firmoja, mutta osoitin heille määrätietoisen tinkaamiseni ohella armotonta luottamustani ja jotenkin meidän välillä vallitsi keskinäinen kunnioitus.

Sekamelskainen kaupunki

Tamperelais-helsinkiläinen toimittajaystäväni Jenna saapui reissuseurakseni Negomboon ja hän pöyristeli olevansa kylmän ja piemän Suomen sijaan yhtäkkiä lämpimässä Sri Lankassa. Ja itsehän en kylläkään ole mikään toimittaja enkä oikein mikään muukaan, vaan tällä hetkellä ainoastaan tällainen matkailijarinkkajuntti.

Hengailimme pari paivää Negombossa, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Colombossa. Olimme yksi päivä Negombo Beachilla auringonottopuuhissa sekä uimassa, mutta eihän koko touhusta meinannut tulla yhtikäs mitään, sillä erilaiset kaupustelijat heilahtivat paikalle viiden minuutin välein.

Samalla huomasin, että minustahan on kuoriutumassa kohtelias, mutta erittäin hyökkäävä tinkaajanuorimies. Yhdenkin kaupustelijan kanssa ajauduin pitkäkestoiseen tinkauskilpailuun jostain kaulakorusta, missä oli joku norsua muistuttava koriste-esine. Kaupustelijamies pyysi 1000 rupiaa paikallista rahaa, mutta itse heitin vastapalloon 100 rupian tarjouksen ja hain sympatiapisteitä, että koru olisi menossa tyttärelleni. Mutta eihän mulla ole edes tytärtä. Tinkaamiskamppailu jatkui jo liiankin pitkään ja lopulta ehdin jo unohtaa, mitä olin edes ostamassa, joten toivottelin hyvät päivänjatkot ja hyppäsin aaltojen kehosurffailtavaksi.

Meillä oli Negombossa seikkaillessamme oma kuski, joka oli erittäin kehno. Meillä meni varmaan tunti siihen, että etsimme kaupungista viinakauppaa, sillä olisimme ostaneet viinipullon Jennalle ja viskipullon mulle tuleviksi päiviksi. Yhdessä vaiheessa kuski parkkeerasi selkeästi kavereidensa omistaman baarin eteen ja menimme yhdessä takahuoneeseen katsomaan viini- ja viskitarjontaa. Hinnat olivat kuitenkin kalliimpia kuin Suomessa ja orastavan kuumottavan neuvottelun jälkeen en suostunut ostamaan mitään. Lähdin närkästyneenä taksiin ja kuski olikin sitten hieman anteeksipyyteleväisen oloinen, että sori kun yritin kusettaa.

Lopulta meidän lähikaupasta löytyi alkoholiosasto ja olimme tyytyväisiä. Negombon alue oli kyllä aivan tajuton sekamelska ja keskustassa oli holtiton liikenne. Varsin rähjäisen näköisen keskustan kaduilla kulkukoirat suorittivat omia seikkailujaan ja monien kauppojen pihassa oli myynnissä kanoja. Parit kerran liikenne pysähtyi toviksi, kun kaduilla heilui epätietoisen näköisiä vuohia.

Hotellin takapihan uima-altaan viereinen nurmikko oli varsinainen eläintarha, sillä siellä näkyi mm. tuhatjalkaisia, jättikoppakuoriaisia, hienoja lintuja sekä myös pari mangustia. En ollut ikinä ennen nähnyt mangustia livenä ja kyseessä on erittäin söötti eläin. Eräs ilta Negombossa hotellimme omistaja heilahti paikalle ja tuli juttelemaan mulle. Kävi ilmi, että hän on srilankalaisen TV-kanava PEO:n toimitusjohtaja ja hänelläkin oli sivubisneksenä taksikyydittely. Pienen tinkailusession päätteeksi ostin parit autokyydit Sri Lankan reissun ajaksi.

Keskiviikkona lähdimme safariajelutyylisellä ränsistyneellä autolla Negombosta kohti Sri Lankan eteläkärkeä ja surffareiden suosimaa suurehkoa kaupunkia Hikkaduwa. On muuten kaiken kaikkiaan hieno paikka, mutta siitä lisää loppuviikosta. Moi!