Madeira

Madeira.

Kahden viikon laivaristeilymme käynnistyi Barcelonasta sunnuntaina 26.10. Mun ja Opan seuraksi risteilylle heilahti ystävämme Jussi, joka lentomatkusti ensin Suomesta Barcelonaan. Kolmen meripäivän jälkeen koitti ensimmäinen pysähdys ja keskiviikkona 29.10. osoitteenamme oli Portugalille kuuluva Madeiran saari.

Söimme mittavan muhkean aamupalan laivassa ja katselimme ikkunapöydästämme hengästyttävän kauniina avautunutta Madeiraa. Kyseessä on vulkaaninen eli tuliperäinen saari, missä itse Madeira on kilometrejä korkean vuoren laki. Vuori jatkuu meren syvyyksiin. Madeiralla ihmiset asuvatkin paikoittain todella korkeissa sekä jylhissä rinteissä. Satamassa köllötteli Norwegian Epic -risteilijämme lisäksi myös puoli tusinaa muuta jättilaivaa, joten pelkästään niistä purkautuneiden turistien määrä saattoi olla helposti yli 10 000.

Olimme tutustuneet edellisenä päivänä myöskin lomaristeilyllä olleeseen kanadalaiseen kiipeilyopettaja Mathewiin, ja Olli lähti hänen kanssaan patikoimaan kohti Madeiran korkeimpia huippuja. Mulla ja Jussilla oli puolestaan karvan verran erilainen päiväohjelma, sillä me lähdimme kävelemään kohti Madeiran keskustaa etsimään mukavaa kuppilaa, mistä saisi kylmät kaljat.

Madeiran keskusta oli verrannollinen siihen tilanteeseen kuin olisi lähdössä naisen kanssa hienolle illalliselle ja hän kyselisi jatkuvasti kesken meikkauksensa, että näyttääkö hän kauniilta tässä ja tässä asussa. Ja minä vastaisin, että olet kaunis kaikissa mahdollisissa asuissa. Madeira oli juuri sellainen – kaunis kaikkialta.

Mistä löytää biitsi?

Kadut olivat sokkeloisia ja jatkuvasti jyrkkenevempiä, sillä olimme tosiaan vuoristoseudulla. Pari tuntia Madeiran keskusta-alueella pyörittyämme päätimme Jussin kanssa tarttua meripulikointihaasteeseen ja lähteä biitsille. Se oli haaste sen takia, että Madeiralla ei ole hiekkarantoja, sillä kuten jo sanottua, kyseessä on vulkaaninen eli tulivuoriperäinen saari.

Viittoilimme itsellemme taksin ja annoimme yhden ohjeen: ”To the nearest beach!” Kuuden kilometrin ajomatkan päästä sitten löytyikin sympaattinen kivikkoranta. Yhdestä kohtaa rantaa meni monta kymmentä metriä pitkä ja pari metriä leveä kivipaalu syvälle mereen, joten sitä pitkin oli mukava edetä uintireissulle.

Parin tunnin ajan annoimme Jussin kanssa porottavan portugalilaissaaristoauringon rakastella veistoksellisia miesvartaloitamme, tuoda näyttävää rusketusta pirkanmaalaisihoillemme ja kaiken tämän välissä kävimme toki uimassa muutamia kertoja. Sitten vuorovesi oli taas oma röyhkeä itsensä ja alkoi syökseä aina niin yllättävän nopeasti laineitaan yhä raivokkaammin, joten meidän oli paettava biitsin yllä olevalle kivitasolle.

Ja mitä tuolla kivitasolla olikaan? No siinähän lymyili uskomattoman idyllinen terassibaari, joka oli kuin jostain ysärikomedialeffasta. Myyjätär oli niin portugalilaisen näköinen, että hän varmasti kävi tauoillaan vääntämässä Portugalin lipun väriset jöötitkin. Kaiken lisäksi myyjättärellä oli perinteinen temperamenttikauneusluomi poskessa sekä ruskeammat silmät kuin mummon tekemän korvapuustin päällyskerros.

Tilasimme Mojito-tyyppiset hyperdrinkit, jotka olivat lähes tuopillisen kokoisia ja joissa maistui alkoholi todella voimakkaasti. Siinä sitten katselimme Atlantin aaltoja, olimme karvanpaksuissa minipäivähumalassa, loistimme auringon kanssa kilpaa ja nautimme relaksoitumisesta. Lopuksi kävimme maksamassa drinkit ja ne maksoivat 3,5 euroa kappale. Taivastelimme alhaista hintaa niin maan perusteellisesti, että annoimme parin euron tipit, jonka jälkeen livahdimme taksilla satamaan ja takaisin laivaan.

Palasimme hyttiimme ja Ollin nähtyämme säikähdimme toden teolla, sillä hän kärsi nestehukasta. Tempokipuaminen Madeiran vuoristoon paahtavassa helteessä ja liian vähäinen vesitankkaus olivat tuoneet todella heikon olon. Kannoimme Opalle jääpaloja hyttiin ja annoimme patikoijamestarin levätä hetken. Illalla Opan olo parani ja pääsimme yhdessä heilumaan laivan viihdetarjonnan keskiöön.

Madeira TV:n videonpätkä löytyy TÄSTÄ.