Miltä tuntuu olla hypnotisoituna?

Hetki ennen hypnotisoitavaksi menoa.

Kahden viikon laivaristeilyllämme (26.10.-9.11.2014) Barcelonasta Miamiin pysähdyimme kolme kertaa: Madeiralla, St. Maartenissa sekä St. Thomasissa. Laivalla oli myös tarjolla suuri kattaus erilaisia esityksiä ja olimme melkein joka ilta seuraamassa jotain showta.

Tässä alla muutama mieleenpainuvin show. Kuvamateriaalia itse esityksistä ei ole saatavilla, sillä kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä. Kieltoa rikkovat poistettiin oitis yleisöstä.

-- -- -- -- --

Comedy Hypnotist Nadeen

Laivan isossa Epic-teatterisalissa oli lauantaina 1.11. vuorossa Queen of Hypnosis – Comedy Hypnotist Nadeen. Kyseessä on Amerikassa mainetta niittänyt noin 35-vuotias näyttävän näköinen hypnotisoijanainen nimeltään Nadeen.

Teatterisali oli aivan täynnä ihmisiä ja heti esityksensä alussa Nadeen pyysi hypnoosiin haluavia vapaaehtoisia nostamaan kätensä ylös. Mä ja Olli oltiin oitis käsi pystyssä, viittoilimme kaksin käsin ja hihkuimme Pick me, pick me -henkisiä huutoja. Ihanasti me molemmat pääsimme lavalle.

Lähtökohtaisestihan siinä oli eittämättä aika haastava tilanne, sillä oliko meillä todella mahdollisuutta päästä hypnoosiin vieraalla kielellä? Tajusimme periaatteessa aivan kaiken mitä Nadeen englanniksi puhui ja hypnotisoinnin alkaessa katossa oli neonsinisiä valoja, joita meidän lavalla olijoiden täytyi tuijottaa yltiökeskittyneesti. Tuon jälkeen pariin kertaan silmät kiinni ja silmät auki sekä Nadeenin rentouttavan rauhallisia sanoja siihen kylkeen.

Itse pystyin keskittymään totaalisesti, sain altistutettua itseni sopivaan valmiuteen ja pääsinkin varsin vahvaan hypnoositilaan. Ollin vieressä istunut nainen rojahteli Opan päälle parilla kriittisellä hetkellä, jonka vuoksi Opan hypnoosiyritykset kokivat pienimuotoisen kolauksen.

Enemmän tai vähemmän hypnoosissa oleminen oli tottakai ennenkokematon ja uudenlainen fiiliskokonaisuus. Tunsin olevani lavalla ja tiedostin yleisön äänet ja kaikki, mutta samaan aikaan olin jossain oudossa mielikuvitusmaailmassa, jota nimenomaan Nadeen ohjasi sekä kontrolloi. Raajani tuntuivat rennoilta, mutta silti raskailta. Olotilani oli tyyni ja raukea.

Vaikka esimerkiksi vieressäni oleva mies puhui sujuvaa marsin kieltä ja hänen vieressään ollut nainen toimi tulkkina, ja yleisö nauroi katketakseen, niin itseäni ei naurattanut yhtään – päinvastoin. Itse olin mukamas tuonut lavalle sinisen leikkiauton, jolla leikin innostuneena ollen 5-vuotias pikkupoika.

Lisäksi pitkäaikainen haaveeni toteutui, sillä olin shown aikana pianistitähti!

”Soitin” lavalla pianoa, jota ei ollut, ja tunsin omistavani koko teatterisalin sekä koko laivan! Outo, mutta mahtava kokemus.

Onhan tällaisesta mukava sitten kiikkustuolissa kertoa lapsenlapsille (jos säkällä sellaisia on joskus), että pappa oli aikoinaan Atlantin valtamerellä hypnotisoinuna. Juu!

-- -- -- -- --

Blue Man Group

Laivamme lähti keskiviikkoiltana 29.10. Madeiran satamasta kohti Amerikkaa ja edessämme oli viikko avomerellä. Laiva keinui varsin paljon ja aallot olivat niin valtavia, että niiden rinnalla esimerkiksi Nokian Edenin aaltokone olisi näyttänyt pieneltä marsulta jyrsimässä porkkanaa. Mutta toisaalta, jos asetelman kääntää toisinpäin, niin kuinka monta Atlantin valtameren aaltoa on ikinä ollut Nokian kylpylähotelli Edenissä? Aivan, nolla!

Me suuntasimme vielä keskiviikkomyöhäisilla laivan teatteri- ja elokuvasaliin katsomaan showta, jotan olimme odottaneet paljon. Odotuksemme täyttyivät. Huh huh!

Olli oli nähnyt tästä Blue Man Groupista pari pätkää Youtubesta, mutta mulla ja Jussilla ei ollut mitään hajua mistään. Olimme nähneet laivan käytävillä ainoastaan pari julistetta ja kaikki tuo tietämättömyys sekä ryhmän mystisyys kiehtoi meitä aivan sairaasti. Emme edes halunneet kuulla Ollilta sanaakaan Youtube-klipeistä.

Jos sulla on ikinä mahdollisuus päästä Blue Man Groupin esitykseen, niin käytä se mahdollisuus. Älä katso ainuttakaan pätkää Youtubesta ikinä, vaan pidä tämä mystisyys ja jännittävä odotustila sisälläsi. Kerron tässä alla parit informaatiot, mutta siihen se jää.

Mystiset miimikot

Täysin ennennäkemättömän upea show! Niin upea, että me menimme katsomaan saman shown vielä toiseenkin kertaan laivareissun viimeisenä iltana launataina 8.11. Kyseessä on kolmen miehen muodostama miimikkoryhmä eli kukaan heistä ei puhu sanaakaan, mutta ryhmän esitys puhuu puolestaan.

Näillä miimikoilla on sininen ihomyötäinen esiintymisasu, siniset naamat ja he ovat samaan aikaan hauskoja, oivaltavia, kekseliäitä sekä orastavan pelottavia. Ryhmän yksi oleellinen elementti on syvä tuijotus toisiaan ja yleisöä kohtaan.

Blue Man Groupeja on yhteensä kahdeksan. He tekevät esityksiään tällä hetkellä mm. Norwegian Epicillä, New Yorkin Broadwaylla, Las Vegasissa ja Berliinissä.

Katsomon eturiveillä istuneet joutuivat ennen shown alkua pukemaan suoja-asut päälleen, kuka tahansa yleisöstä saattoi joutua lavalle, Blue Manit säntäilivät itse katsomoon ja esityksestä huokui jatkuvasti nerokas yhteiskuntakriittisyys sellaisella teemalla, että tämä maailman meno ei voi jatkua näin päin mäntyä enää kauaa.

Kaikki materiaalit, mitä esityksessä käytettiin, olivat kierrätettyä. Periaatteessa aivan kaikki tempaukset, joita lavalla nähtiin, olivat sellaisia, että sitä vaan sanoi itselleen sekä vierustovereilleen, että v*ttu tää on upeeta ja miten noi edes keksii tehdä tollaista?!

Tuon ensimmäisen shown jälkeisinä päivinä muutamat kanssalaivailijat kysyivät meiltä, että ”Are you the Blue Man Group?” Nimittäin mä, Olli ja Jussi olimme myös nuorimieskolmikko sekä arviolta samankokoisia sekä -ikäisiä kuin Blue Man Groupin jäsenet. Silloin tajusimme, että voimme elää loppulaivamatkan ajan unelmaamme esiintyvinä miimikkoartisteina ja niin monta kertaa kävelimme laivan eri kerrosten käytävillä naamat peruslukemilla, sanomatta sanaakaan sekä tuijottaen tiukasti toisiamme ja muita.

Oli huikaisevaa huomata, että ihmiset luulivat meitä Blue Man Groupiksi!

-- -- -- -- --

Cirque de Soleil

Olimme perjantai-iltana 31.10. luultavasti erikoisimmalla illallisella ikinä. Kyseessä oli nimittäin Sirkus-show, missä maailmankuulu sirkustemppuryhmä Cirque de Soleil vetää shownsa yleisön ympärillä. Ryhmässä oli ehkäpä noin parikymmentä jäsentä 12 eri maasta. Olimme sellaisessa upeassa illallissalissa, missä lattiaan oli teipatttuina viivoja, joidenka ulkopuolelle ei saanut mennä, sillä sirkusryhmä heilui siellä.

Katossa oli kiinnityspisteitä, mistä mm. ihan käsittämättömän lihaksikkaat voimistelijamies sekä -nainen roikkuivat ja liitelivät ympäri salia tehden samalla kuperkeikkoja ja voltteja. Pari kertaa pikkuriikkinen kuumotus meinasi iskeä otsaan ja pohdinkin mielessäni, että jos tässä joku onnettomuus ja tosi kehno säkä sattuisi käymään, niin mun hautakivessä voisi lukea piirun verran erilainen teksti: Mies ja nainen putosivat Petterin niskaan Atlantin valtamerellä kesken illallisen.

Siinä olisikin Nokian hautasmaalla melkoinen erikoisuushautakivibattle mun hautakiven ja suosikkihautakiveni kanssa. Olin nimittäin vuonna 2001 kesätöissä Nokian hautausmaalla ja erikoisia nimiä tuli tutkailtua hautakivistä. Yksi kivi ei unohdu koskaan ja ylivoimaisena ykkösenä on aina ollut Lempi Hämäläinen (o.s. Makkara).

Tuo show oli todellakin maailmanluokkaa. Pallojonglööri heitteli pallojaan kuudella pallolla pienen tuolin päällä niin tiheään tahtiin, että näkyi vain heijastinmainen palloviuhka. Yksi sirkusryhmän naisista puolestaan makasi niskoillaan maassa jalat kattoa kohden, pyöräytteli molemmilla jaloillaan eri esineitä ja molemmilla käsillään eri esineitä – samaan aikaan! Tuota suoritusta on vaikea kuvailla, mutta se oli sellaista hyperlahjakkutta, että meinasin virtsata housuihini ihan pelkästä kunnioituksesta.

Kaiken tämän sirkustäydellisyyden keskellä söimme alkupalan, pääruuan sekä jälkiruuan. Koko setti kesti noin puolitoista tuntia ja se oli todellakin ihan kirjaimellisesti sirkus. Valtava älämölö koko ajan (positiivisessa mielessä), 43 asiaa tapahtui samaan aikaan, ruokailijakatsojia nauratti, kauhistutti, jännitti ja ihastutti, mutta silti show oli upeassa harmoniassa sekä kontrollissa.

Sirkuksen esiintyjät olivat myös erittäin mukavia ihmisiä ja hengailimme monena päivänä heidän kanssaan laivalla. Samalla yritimme ovelasti tiedustella muutamien temppujen niksejä sekä kikkoja, mutta eiväthän he menneet lankaan, vaan kieltäytyivät kertomasta.