Petteri Poukka – maailman ympäri ja takaisin: marraskuuta 2014

Ei kahta ilman kolmatta. Tuo sanonta pyöri leikkimielisesti huomattavan isossa päässäni maanantai-iltana 24.11. Colombon lentokentällä, Sri Lankassa. Olimme nimittäin valmistautumassa ystävättäreni Jennan kanssa matkustamaan Malaysia Airlinesilla kohti Malesian pääkaupunki Kuala Lumpuria.

Malaysia Airlines on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa kahden karmean lento-onnettomuuden vuoksi. Lento meni kuitenkin mutkattoman hyvin ja saavuimme upealle, siistille ja hypermodernille Kuala Lumpurin lentokentälle tiistaiaamuna. Normaalitoimepiteet lentokentällä, taksin tilaus ja sitten vaan 57 kilometrin sekä reilun tunnin pituiselle ajomatkalle kohti Kuala Lumpurin keskustaa.

Kuala Lumpurista ja Malesiasta yleensäkin tuli oitis sellainen fiilis kuin kaunis eurooppalainen nainen ja vielä kauniimpi amerikkalainen nainen suutelisivat keskenään ja söisivät samalla toffeejäätelöä maltillisesti – kaunis, fiksu, aistikas ja oikein ihana.

Kovaa menoa Kuala Lumpurin Chinatownissa

Mä olin hommannut jo ajat sitten hotellin Chinatownista, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä Kuala Lumpurin ydinkeskustasta. Pieniä epäilyksen rippeenpalasia tästä kiinalaiskeskittymästä mun ennakkoaprikoinneissani toki oli, mutta ilahduttavaksi kaikki epäilykset olivat täyttä harhaa. Chinatown oli mahtava!

Chinatownin pääkatu on nimeltään Jalang Petaling ja siellä oli aamusta iltaan totaalinen karnevaalimeininki, joka mutkassa soi kiinalaista nahkateknoa volyymit kaakossa, munkit tepastelivat siellä täällä upouudet älypuhelimet käsissään, tuoreiden kiinalaisruokien tuoksu oli hyvä, kaupustelijat moottoriturpailivat taukoamatta ja meno oli yhdellä adjektiivilla kuvailtuna psykedeelinen.

Chinatown oli eläväinen paikka ja kaupustelijat tosiaan nykivät hihasta jokaisesta ilmansuunnasta ihan koko ajan tarjoten piraattituotteita erikoishintaan juuri minulle. Yhdestä suunnasta tarjottiin good price for you -henkisesti lompakkoja, toisesta suunnasta t-paitoja, kolmannesta matkalaukkuja, neljännestä hierontoja, viidennestä feikkimerkkifarkkuja, kuudennesta muovikonekivääriä ja niin edelleen. Mietinkin siinä, että olis ollut hei tosi järkevä idea ostaa muutamallakymmenellä ringgitillä sellainen puolen metrin pituinen muovista tehty leikkikonekivääri ja sitten vaan marssia naama peruslukemilla lentokentän turvatarkastukseen. Olis ollut varmaan mukava näky läpivalaisulaitteessa, kun koitan edetä lentokoneeseen ja kohti Filippiinejä. Morjens!

Kaupustelijoita oli aivan jokaiseen lähtöön ja esimerkiksi joka päivä täysin keskellä koko Chinatownia istuskeli yksijalkainen kiinalaismies kerjäämiseen tarkoitettu pahvimuki edessään. Ei silti oikein napostellut antaa hänelle yhtään ringgittiä, sillä hän keskittyi jatkuvasti räpläämään markkinoiden uusinta iPhone 6 -älypuhelintaan. Siis kyseessä oli niin uusi puhelin, että sellainen ilmestyy jonnekin Sastamalaan tyyliin vasta keväällä 2017.

Yrittämisessä ja kaupustelussa ei ole periaatteessa mitään väärää, mutta pari kertaa sitä tuli esitettyä sekä suomen että englannin kielellä itselleen se kysymys, että mitä jjjjumalauta tämä nyt taas on? Annan pari esimerkkiä. Olimme olleet ruokailemassa kiinalaisessa katukeittiössä Chinatownissa ja maksettuamme laskun nousimme pöydästä, jonka jälkeen katukeittiön toinen työntekijä kaupusteli jo, että tulkaa tähän syömään. Päätäni pyörityspöyristellen yritin kohteliaasti tokaista, että mehän söimme siinä just neljä sekuntia sitten, että kamoon hei jotain rajaa nyt.

Toinen järjenvastainen kaupusteluesimerkki liittyy takseihin. Saavumme taksilla paikasta A paikkaan B, maksamme taksimaksun, nousemme ulos taksista ja mitä seuraavaksi tapahtuukaan? No sivusta tätä taksistapoistumistilannetta seurannut toinen taksikuski tiedustelee puoliaggressiivisesti, että tuutte siitä taksiin nyt? Joo, me saavuttiin taksilla just neljä sekuntia sitten tähän vain tullaksemme toiseen taksiin. Huh huh, mitä puupäitä.

Kaiken kaikkiaan kontrasti Sri Lankaan verrattuna oli kyllä tajunnanräjäyttävän valtava. Kuala Lumpurin eläväisessä meiningissä ollessa sitä ihan hätkähti, kuinka alkeellinen ja köyhä Sri Lanka todellisuudessa olikaan. Tosin kyllähän Kuala Lumpurissakin näki köyhyyttä heti keskusta-alueiden vieressä, mutta onhan tämä Malesia ihan eri sarjaa kuin Sri Lanka.

Käsittämättömiä pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia

1,6 miljoonan asukkaan Kuala Lumpurin ydinkeskusta on melkoinen metropoli, missä superkorkeat rakennukset rakastelevat sekä piirtelevät pilviä. Petronas Twin Towers – kaksoistornit kohoavat peräti 451,9 metrin korkeuteen ja näiden tornirakennusten alimmissa kerroksissa on suurin ostoskeskus, mitä oon ikinä nähnyt.

KLCC-ostoskeskuksessa on varmaan toistakymmentä kerrosta, satoja ellei jopa tuhansia kauppoja, elokuvateattereita ja ihan kaikkea. Se on niin iso, että sinne mahtuis heittämällä vaikka koko Pori. Jos nyt tätä kappaletta kirjoittaessa yöpöydällä lojuvasta vesipullosta pompsahtais pullon henki esiin ja antais mulle yhden toivomuksen, niin mä mitä luultavimmin sujauttaisin koko Porin tuonne ostoskeskukseen. Lopullisesti. Tua noin.

Itse sain myös tuta jättiostoskeskuksen tervetulotoivotuksen, sillä ensimmäisenä päivänämme Malesiassa menin ihan muina miehinä miesten saniteettitiloihin istumapissalle antaen samalla itselleni vaihtoehtomahdollisuuden yllätyskakkaan. Hyvä kun olin ehtinyt edes aloittaa virtsaamissuoritusta, niin kovalla paineella pursunnut vesimassa pesi täydellisellä otteella mun koko genitaalialueen.

Jenna oli ostoskeskuksissa (joita muuten oli varmaan 30 kappaletta pelkästään keskusta-alueella) innostuksesta semiseonneena suoriutuen kuitenkin yllättävän nopeasti shoppailuistaan. Itse en kauheasti syty shoppailuista ja ajaudun aina ahdistuksen ja paniikin muodostamaan kombinaatiolotilaan, kun katselen ostoskeskuksessa ympärilleni. Kuala Lumpin ostoskeskuksissa oli tuhansia ihmisiä viuhumassa shoppailukiimoissaan ohitseni ja joka puolella oli jotain merkkivaateliikkeitä tai laukkukauppoja.

Sanokaa mua vaikka tylyksi, mutta mä en vaan pysty ymmärtämään, miten ihmiset tuhlaavat esimerkiksi tuhansia euroja yhteen ns. merkkikäsilaukkuun. Järkyttävää paskaa!

Negara Zoo

Torstai 27.11. oli kyllä upea päivä, sillä aamupalan jälkeen huidoin mulle ja Jennalle taksin, ja suuntasimme kohti Negara Zoo -eläintarhaa. Olen ollut tällä maailmanympärysreissulla aiemmin Berliinin eläintarhassa, joka oli kyllä tähän Kuala Lumpurin eläintarhaan verrattuna kuin pieni ja väsynyt bambi. Nimittäin Negara Zoo osoittautui mahtavaksi paikaksi.

Välittömästi heilahdettuamme eläintarhaan edessämme kökötti kaksi kirahvia. Ihan tässä melkein punastun, kun vain ajattelenkin kuinka näyttävä ja pitkäkaulainen upeus tuo eläin kyllä onkaan! En ollut ikinä nähnyt kirahvia livenä ja katselin noita kahta kirahvia sellaisella mentaliteetilla kuin Angelina Jolie ja Brad Pitt olisivat saapuneet Pohjois-Nokialle juomaan kaakaota mun luhtitalokaksion pieneen keittiöön – pöllämystyneen ihastuneena ja onnellisena.

Kirahvit olivat kuitenkin vasta eläinalkusoittoa, sillä jotain aivan ihanaa oli luvassa. Maksoimme ylimääräisen sisäänpääsymaksun, että pääsisimme katsomaan pandoja livenä. Ja me pääsimme! Oikeastaan upein eläin mitä olen ikinä nähnyt, sillä nuo uhanalaiset karvapallosöpöydet olivat käsittämättömän leikkisiä veijareita. Uppouduin vain katselemaan heitä rakastuneena. I love pandas!

Kirahvien ja pandojen lisäksi norsujen vieressä seisoskeleminen tuntui jännittävältä ja albiinotiikereiden vieressä sitä tunsi olevansa varsin pieni muronhiutale. Seeproille huutelin suomeksi jotain väsynyttä jääkiekkoerotuomariläpyskää ja mun vieressä ollut malesialainen koululaisryhmä katseli mua joukolla vähän siihen tyyliin, että mikäs skandinaavikylähullu toi on? Myös leppoisat kamelit piristivät päiväämme.

Uteliaat pingviinit olivat odotetusti melkoisia kujeilijoita ja nyt kun tuli tässä puheeksi – tai puheeksi ja puheeksi, mutta kirjoitetuksi, niin - tässähän on oiva paikka heittää ilmoille puolilupaus ja tämän saa ottaa talteen. Tulette näkemään mut vielä jonain päivänä Etelä-Afrikassa vapaaehtoistyöhommissa pelastamassa öljyyn likaantuneita pingviinejä. Kutsumus!

Batu-luolat

Negara Zoo jätti itsestään erittäin valoisan kuvan, sillä eläimillä oli todella paljon tilaa, eläintarha oli siisti ja muutenkin koko alueella leijaili sellainen positiivinen harmonia ihmisten ja eläinten välillä. Apostolinkyyteilimme eläintarhan porteista ulos ja seuraava määränpäänämme oli lähtökohtaisesti vieläkin mielenkiintoisempi kohde, sillä matkustimme Batu-luolille.

Kuala Lumpurin laitamilla sijaitsevat Batu-luolat ovat hindujen pyhä paikka. Tuolle hindualueelle saapuessa meni vähäsen kylmät väreet, sillä näkymä oli uskomaton. Valtavan kokoinen patsas toivottaa uljaudellaan kaikki tervetulleeksi ja hyperkorkeat rappuset vievät ihmiset vuorien korkeuksiin, missä sijaitsevissa luolissa on mm. hindutemppeli.

Rappusia ylös astellessa ympärillä pyöri satoja apinoita leikkimässä keskenään ja jos ei pitänyt huolta vesipullosta, niin apinat pöllivät sen. Ylimmän Batu-luolan syvyyksissä on vuorten välissä iso reikä, mistä taivas avautuu. Tuota henkeäsalpaavaa hienoutta katsellessa tuli taas pöyristelyä, että Pohjois-Nokialta on kyllä aika pitkä matka tänne toiselle puolelle maailmaa.

Samalla mun kroppani valtasi taas se kiva ja rauhoittava tunne, missä onnittelin itseäni siitä, että uskalsin lähteä kotoa seikkailemaan ja aistimaan erilaisia kulttuureja sekä luontoa. Kyllä maailma on kaunis!

Kohti Filippiinejä

Ystäväni Jenna lähti perjantaina pitkälle paluulentomatkalle kohti Suomea, missä hän ryhtyy lähiviikkoina uuden koiranpennun omistajaksi. Mukava 12 päivän reissaaminen yhdessä Sri Lankassa ja Malesiassa tuli siis päätökseensä. Kiitoksia Jennalle matkaseurasta!

Tätä kirjoittaessa on perjantain ja lauantain välinen yö tätä Malesian aikaa. Täällä kello on kuusi tuntia Suomea edellä. Pari viikkoa sitten olin New Yorkissa, missä kello oli seitsemän tuntia Suomea perässä eli yhtäkkiä tähän on kehkeytynyt jo 13 tunnin ero. Kirjoitan, kuuntelen musaa ja katselen tästä hotellihuoneen suuresta ikkunasta alas Chinatownin pääkatu Jalang Petalingin vilkasta perjantaiyömeininkiä.

Aina toisinaan mulla tulee täällä maailmalla sellaisia öitä, etten vaan malta mennä nukkumaan, sillä fiilistely ja totaalinen pysähtyminen on tunnekokonaisuutena niin huikaiseva.

Aamulla menen johonkin kiinalaiseen tai malesialaiseen katukeittiöön, missä en ole vielä käynyt. Sitten kävelen jäähyväistepastelut näillä seuduilla ja jakelen viimeiset ringgit lähikatujen kodittomille. Mä saan mielenrauhan ja he saavat rahaa, jotka kuluvat toivottavasti ruokaan. Win-win-tilanne.

Lauantaina 29.11. mun matka jatkuu Filippiineille ja jälleen lentoyhtiönäni toimii Malaysia Airlines. Ensimmäisenä pysäkkinäni Filippiineillä on kaoottinen pääkaupunki Manila, missä tarkoituksena olisi olla pari päivää. Sunnuntaina saan taas matkaseuraa, kun Manilaan lentää toinen paras kaverini Timo. Ihan mahtavaa!

Lisää tekstiä ja kuvia sitten Filippiineiltä. Moi!